Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Saman juoksulenkin aikana ne voivat molemmat olla hyvin vahvasti mukana.

Minulta kysytään usein, miten ehdin työssäkäyvänä perheellisenä panostamaan paljon liikuntaan ja mistä löydän siihen motivaation. Suomalaiset katsovat tv:tä keskimäärin yli 3 tuntia päivässä. Mistä ihmeessä siihen löytyy aikaa?

Suomi nousuun lenkkipoluilta?

Käytän itse urheiluun aikaa noin 7 tuntia viikossa (eli aika tarkalleen 33 % siitä, mitä keskiverto suomalainen käyttää tv:n katseluun), ja sillä panostuksella pystyn juoksemaan maratonin nopeammin kuin Alexander Stubb. Ajatelkaa niitä mahdollisuuksia ja vaikutuksia, jos kaikki suomalaiset käyttäisivät jatkossa 33 % televisioajastaan juoksemiseen – vähemmän sairauspoissaoloja, vähemmän masennusta, parempi työkyky, eläkkeelle myöhemmin ja paremmassa kunnossa. Samalla Suomi nousisi takaisin kestävyysjuoksun suurmaaksi ja hyvinvoivien ihmisten malliksi muulle maailmalle, jossa keskiverto suomalainen olisi kovemmassa kunnossa kuin Stubb! Tällä asialla olisi pidemmällä tähtäimellä paljon suurempi piristävä ja tervehdyttävä vaikutus Suomen talouteen sekä brändiin kuin millään rakenneuudistuksella tai pakkolailla.

Samalla Suomi nousisi takaisin kestävyysjuoksun suurmaaksi ja hyvinvoivien ihmisten malliksi muulle maailmalle, jossa keskiverto suomalainen olisi kovemmassa kunnossa kuin Stubb!

Motivaation kautta pysyvään tahtotilaan

Perusjakona motivaation kohdalla voidaan pitää erottelua sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon eli yksinkertaistetusti sitä, tekeekö ihminen töitä, koska nauttii siitä vai siksi, että siitä saa palkkaa. Perinteisesti sisäistä motivaatiota on pidetty jotenkin arvokkaampana ja hyveellisempänä motivaation muotona. Kuulen usein esimiehiä haastatellessani sellaisen kommentin, että motivaation ja sisäisen palon jonkin asian tekemiseen pitää löytyä ihmisestä itsestään eikä esimies voi luoda motivaatiota. Esimiehen tehtävä on vain ohjata sitä oikeaan suuntaan ja ehkä vähän innostaa matkan varrella. Itse näen asian niin, että sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat vahvasti linkittyneinä toisiinsa, ja ne vaikuttavat toisiinsa kehämäisellä tavalla. Ulkoiseen motivaatioon liitetään esimerkiksi erilaiset palkitsemistavat, muiden arvostuksen saaminen ja menestyminen jossain – näiden asioiden kautta voi siis tapahtua myös sisäisen motivaation vahvistumista.

Perusjakona motivaation kohdalla voidaan pitää erottelua sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon eli yksinkertaistetusti sitä, tekeekö ihminen töitä, koska nauttii siitä vai siksi, että siitä saa palkkaa.

Sisäinen ja ulkoinen motivaatio voivat olla molemmat vahvasti läsnä saman juoksulenkin aikana. Lähden lenkille, koska todella haluan sitä ja juoksun aikana saan nautintoa liikkeessä olemisesta, luonnosta ja liikunnan liikkeelle laittamista endorfiineista. Usein kuitenkin pitkän lenkin loppupuolella alkaa jossain kohtaa väsyttää, ja silloin voin ajatella asioita, jotka motivoivat minut jatkamaan loppuun saakka. Sisäinen motivaatio vie siis tiettyyn pisteeseen saakka matkalla, mutta se harvoin yksin riittää. Juokseminen alkaa monella haluna huolehtia kunnostaan tai painostaan, vaikka ei suuremmin edes pitäisi juoksemisesta, mutta sitten voikin käydä niin, että kunnon kasvaessa ja juoksun tullessa tavaksi myös sisäinen motivaatio ja palo juoksua kohtaan kasvavat.

Kuntoilussa kaikki on omissa käsissä

Luulen viime aikojen juoksu- ja kuntoilubuumin takana olevan yhtenä asiana se, että sitä kautta ihmiset pääsevät kokemaan kontrollin tunnetta elämästään, jota heikon taloussuhdanteen ja jatkuvien yt-neuvottelujen aikana moni voi kokea vähemmän kuin aiemmin. Yksilöurheilussa vastaat itse omasta kehittymisestäsi ja siitä, mitä tapahtuu. Vaikuttamismahdollisuudet ja kontrollin tunne ovat tutkitusti tärkeitä asioita sekä työhyvinvoinnin että yleisen elämäntyytyväisyyden kannalta, ja on tärkeää, että edes jollain elämän osa-alueella pystyy kokemaan hallinnan tunnetta.