Johtajuuskulttuuri on ristiriitainen ilmiö, erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa. Miten pärjätä autonomian ja johtamisen kaipuun välisen ristivedon kanssa?

Olen saanut viime ajat tutkia väitöstyöni puitteissa mieliaihettani: miten johtajuus ja kulttuuri kytkeytyvät toisiinsa. Johtajuuskulttuuri on osoittautunut varsin ristiriitaiseksi ilmiöksi, erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa. Ristiriitaiset johtajuusodotukset aiheuttavat tuskaa, osattomuuskokemuksia ja arjen toiminnan katkoksia. Toisaalta juuri niiden hahmottamisen ja käsittelyn kautta on mahdollista löytää palasia yhteiseen ymmärrykseen – ja tuottaa jotakin aivan uutta!

Johtamisen paradoksit pitää tunnistaa, ei aina ratkaista

Johtajuuskulttuuri sisältää lukemattomia paradoksaalisia piirteitä. Paradoksia voidaan kuvata päätelmäksi, joka perustuu tosiin, mutta ristiriitaisiin oletuksiin. Inhimillinen toiminta synnyttää paradokseja, kun teot ja toiveet ovat ristiriidassa keskenään. Ajatteleva ihminen tuottaa arjessa jatkuvasti ”yhtäältä-toisaalta” ‑päätelmiä. Onneksi johtamisen paradokseja ei kuitenkaan tarvitse aina ratkaista – mutta niiden kanssa pitää oppia elämään. Ymmärrys siitä, mitkä paradoksit ovat organisaatiossa tyypillisiä ja miltä ne näyttävät eri perspektiiveistä katsottuina, auttaa hahmottamaan ja kehittämään yhteisön kulttuuria. Kiteytän ristiriidat tutkimuksessani muutamaan keskeiseen johtamisen paradoksiin. Tulen jatkossa ruotimaan löytämiäni paradokseja blogissani. Tässä tulee ensimmäinen:

Työn autonomia versus johtamisen kaipuu

Ihmiset asiantuntijaorganisaatioissa arvostavat toiminnan vapautta ja näkevät itseohjautuvuuden keskeisenä valmiutena työssä onnistumiselle. Samanaikaisesti tunnetaan vahvaa kaipuuta johtamiseen. Johdolta ja esimiehiltä odotetaan tukea, sparrausta ja palautettaYhteisten pelisääntöjen puute ja ison kuvan epämääräisyys aiheuttavat epäselvyyttä, osin myös epäoikeudenmukaisuuskokemustaNiin johdettavat kuin johtajatkin kokevat aika ajoin olevansa turbulenssin keskellä yksin, vailla ratkaisua ja selkeää suuntaaParadoksi näyttäytyy selvästi vaikkapa luovan työn johtamisessa, jossa syntyy monia vaihtoehtoja ja erilaisia ideoita. Tällöin huudetaan usein johtajaa paikalle, toivotaan, että joku tekee valinnan. Silti johtajan tekemä päätös saatetaan kokea luovuutta ja itsemääräämisoikeutta rajoittavana.

Johtajuus ei ole vain sitä, että nuijitaan päätöksiä kasaan. Se on myös visiota, muistuttamista ja selkeäksi tekemistä.

Suostummeko antautumaan johdettaviksi?

Johtamisessa on kyse vastavuoroisista suhteista. Yhtäältä siitä, suostuuko asiantuntija ”antautumaan” johdettavaksi. Toisaalta siitä, tarjotaanko johtajuus oikeanlaisessa paketissa. Johtajuus edellyttää sekä johtajalta että johdettavalta ratkaisuhakuisuutta ja ymmärrystä omasta roolista kokonaisuudessa. Johtajuusodotusta kuvaa hyvin seuraava luovaa työtä tekevän asiantuntijan esittämä tilaus: ”Emme halua autoritääristä johtamista ja sanelua, vaan isoa kuvaa, tukea ja palautetta.” Autonomian ja johtamisen kaipuun välinen paradoksi kytkeytyy kompleksisessa toimintaympäristössä siten myös selkeyden kaipuuseen: ”Johtajuus ei ole vain sitä, että nuijitaan päätöksiä kasaan. Se on myös visiota, muistuttamista ja selkeäksi tekemistä.”  

Ratkaisun avaimina johtajuusodotusten tunnistaminen ja kysyminen

Itseohjautuvakin asiantuntija tarvitsee kumppanin, joka kysyy ja kyseenalaistaa. Esimiehiltä ei niinkään odoteta kontrollia, vaan enemmänkin keskustelukumppanuutta sekä tukea valinta- ja ongelmanratkaisutilanteissa. Tällöin keskeisiksi johtamisvalmiuksiksi nousevat kyky kysyä, kuunnella ja kirkastaa sekä haastaa ihmisiä ajatteluun ja uusien ratkaisujen löytämiseen. Toki oman ajattelun sparrauskumppanina voi hyödyntää myös kollegaa tai johdettavaa. Johtamisen ja autonomian ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa, vaan niiden välinen jännite tuottaa parhaimmillaan sekä parempaa motivaatiota että tuottavuutta. Tämä ilmenee hyvin seuraavassa esimiehen lausahduksessa: ”Ei johtaminen poista työn autonomiaa, vaan parhaimmillaan lykkää sitä sulle vielä enemmän, selkeyttää suuntaa ja vauhdittaa.”

Miten teillä pärjätään autonomian ja johtamisen kaipuun välisen ristivedon kanssa?