Jokaisessa persoonallisuudenpiirteessä on hyviä ja huonoja puolia. Narsismi on usein ajateltu yksinomaan negatiiviseksi piirteeksi, mutta siinäkin on monta puolta.

Jokaisessa persoonallisuudenpiirteessä on hyviä ja huonoja puolia. Narsismi on usein ajateltu yksinomaan negatiiviseksi piirteeksi, mutta siinäkin on monta puolta. Osa niistä on positiivisia, osa taas sietämättömiä.

Jokainen persoonallisuuspiirre on jatkumo

Persoonallisuudenpiirteitä on luontevaa ajatella jatkumona. Jokaiseen piirteeseen liittyy ikäviä puolia, silloin kun se nousee tarpeeksi vahvaksi. Ympäristö sitten määrittelee kulloinkin sen, mikä on jo liikaa.

Esimerkiksi tunnollisuus, joka on sinänsä positiivinen piirre, voi mennä överiksi, jolloin se kääntyy pakkomielteisyydeksi. Ekstroversio voi kasvaa rasittavaksi myyntimiehen maanisuudeksi. Terve epäluuloisuus voi kääntyä paranoidisuudeksi. Ja niin edelleen.

Mutta tässä ei ole koko totuus. Osaan persoonallisuuspiirteistä liittyy jo lievänäkin erilaisia puolia, valoisia ja synkkiä. Tyypillisesti narsismi on tällainen piirre.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että narsismi voi olla jo keskitasollakin hyvin ikävä ominaisuus, jos se painottuu synkempään puoleen. Ja sama pätee toisinpäin: keskitason ylittäväkään narsismi ei ole aina ongelma, jos piirre on terveellä pohjalla.

Mistä on narsismi tehty?

Erilaisia persoonallisuushäiriöluokituksia lukeneet tietävät, että narsismiin usein liittyy vahva tarve valtaan. Joskus tämä näkyy voimakkaana johtamismotivaationa, joka voi tietyissä rajoissa olla toivottavakin piirre – ainakin jos työ vaatii sitä.

Mutta myös empatian puute, itseihailu ja korostunut statushakuisuus ovat tyypillisiä narsismin oireita. Ihmisten jakaminen ylempi- ja alempiarvoisiin, ylempien mielistely ja alempien potkiminen, omien saavutusten ihailu tai tunnekylmyys harvoin edistävät mitään hyvää.

Ongelma on se, että pintapuolinen työhaastattelu tai hyväkään persoonallisuustesti ei yleensä erittele, kumpaan puoleen narsismi painottuu. Teoriassa ero on helppo jäsentää, käytännössä vaikea huomata.

Kokenutkin haastattelija saattaa hämääntyä, jos työnhakija on verbaalisesti fiksu, sujuva ja osaa edes hetken aikaa näytellä vaatimatonta.

Narsismia mittaavia testejä on puolestaan maailmalla vähän, eivätkä ne ole kovin hyviä erottelemaan narsismin tummia sävyjä kirkkaammista vesistä.

Ei kun mittaamaan!

Teoria on yksi asia, käytäntö toinen. Halusimme kokeilla asiaa empiirisesti, joten keräsimme ison datan ja analysoimme sen. Mittarina oli Psyconin oma, hyväksi havaittu SRS-testi, jossa on yksi dimensio myös narsismille.

Tähän saakka ongelma oli ollut se, että SRS:n avulla narsismin määrä oli kyllä paljastunut, mutta sen tarkempi luonne ei. Isolla datalla (N=1696) ja uudella analyysimenetelmällä (MIRT) pääsimme kaivautumaan niin syvälle, että saimme jokaisen komponentin tästä ikävästä piirteestä esiin.

Yksityiskohtia analyysistä ja tuloksista kerrotaan ensi vuoden aikana laajemmin, sillä tästä teemasta valmistuu myös psykologian pro gradu -työ. Seuraavassa kuitenkin muutamia havaintoja pähkinänkuoressa.

Valoa ja varjoja

Ensinnäkin paljastui, että narsismissa on kuin onkin useampia eri puolia. Johtamismotivaatio erottui joukosta selvästi ja oli tietyssä mielessä se hyväksyttävin alapiirre tässä dimensiossa. Kun se pysyy kohtuullisissa rajoissa eikä liity ilmiön varjopuoliin, on se usein varsinkin esimiestehtävissä myönteinen ominaisuus.

Sen sijaan muista narsismin alapiirteistä piirtyi karu yhdistelmä. Sieltä paljastui kuva ihmisestä, joka omasta mielestään saa ainoastaan erinomaisia ideoita, ratkaisee maailman kaikki ongelmat, jos vain saa tarpeeksi valtaa ja on muutenkin poikkeuksellisen lahjakas henkilö.

Mielenkiintoista oli, että nämä ominaisuudet näyttivät linkittyvän enemmän psykopaattiseen manipuloivuuteen kuin johtamismotivaatioon kanssa. Synkät puolet näyttävät siis kulkevan hienosti käsi kädessä: kun on yhdellä tavalla ikävä tyyppi, on sitä todennäköisesti myös toisella.

Seuraavaksi tarkoitus olisikin analysoida vielä psykopatian myrkyllisimmät piirteet samalla tyylillä. Kun ne laitetaan rinnakkain myrkyllisen narsismin kanssa, saadaan aika kattava kuva henkilöstä, jossa yhdistyy molempien piirteiden synkimmät puolet.

Jos hyvin käy, niin jatkossa voidaan yksinkertaistavista leimoista luopua kokonaan ja korvata ne paljon fiksummalla analyysillä. Sellaisella, joka väistää kategoriat ja ennustaa enemmän tosielämää.