Työ on mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja myös saada elämäänsä ihmisiä, joihin ei muuten olisi tullut ikinä törmänneeksi.

Minulla on ollut kunnia saada seurata ja myötäelää syksyn aikana lähipiirissäni erilaisia urapohdintoja ja työnhakuprosesseja: ammatillisia kriisejä, eettisiä ja taloudellisia pohdintoja, oman jaksamisen arviointia, kaipuuta uuteen, kehittymismahdollisuuksien arviointia, kaipuuta innostumiseen, kaipuuta jonkin sellaisen pariin, joka tuntuisi enemmän omalta. Mikä nyt milloinkin ihmistä muutokseen sysää. Kiitos teille rakkaat ystävät, että olen saanut elää teidän kanssanne elämänne tärkeitä valintahetkiä.

Suuria valintoja, suuria odotuksia

Valinnat tuottavat monenlaista pohdintaa, joka on usein aktivoitunut jo paljon ennen varsinaista hakuprosessia. Mietteitä, jotka pitävät sisällään eriarvoisia ja ristiriitaisiakin valintoja. Kompromisseja, jotka eivät aina ole kivuttomia.  Tehdyt valinnat tuottavat luopumisen tuskaa, mutta myös huojentavia tuntemuksia. Ristiriidatonta ja yksinkertaista prosessia harvoin näkee.

Me arviointityötä tekevät olemme työksemme mukana ihmisten urapohdinnoissa ja voi olla, että se tekee näistä suurista valinnoista meille välillä hiukan arkisia. Sitä saattaa työntouhussa unohtaa, millaista on odottaa uutta suuren päätöksen jälkeen, olla uusi talossa, kohtuullisen tuntemattoman polun alkupäässä. Ilmassa on jännitystä ja kihelmöintiä, suuria odotuksia ja innostusta. Halua tulla hyväksytyksi, löytää paikkansa työyhteisöstä. Ja myös epävarmuutta: vastaako uusi ympäristö ja työnkuva odotuksia ja mielikuvia.

Uusi työkaveri on uusi peili

Olen tainnut joskus aikaisemminkin todeta, että työ on mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja myös saada elämäänsä ihmisiä, joihin ei muuten olisi tullut ikinä törmänneeksi. Uusi ihminen saattaa tuoda kokonaan uudenlaisen lähestymistavan itselle tuttuun asiaan. Uusi ihminen on myös itselle uusi peili, joka heijastaa omanlaisensa kuvan. Ja kenties opettaa itselle jotakin merkityksellistä – jos vain sallii sen tapahtuvan.

Meillä oli ilo saada uusi työkaveri porukkaamme vielä tässä joulun alla. Yritän tässä omalta osaltani valmistautua ottamaan uuden ihmisen elämääni parhaalla mahdollisella tavalla. Toivottavasti osaan kertoa kivoja asioita muista työkavereista, puhua hyvää selän takana. Toivottavasti muistan kertoa, mitä kaikkea mielenkiintoista meillä on vireillä ja houkutella mukaan projekteihin. Toivottavasti muistan kysyä, miltä tämä kaikki hänestä tuntuu ja mitä hän tekisi toisin. Toivottavasti muistan kysyä, mitä kaikkea hän on ehtinyt urallaan tekemään ja mitä hän haluaisi jakaa ja opettaa meille muille. Toivottavasti osaan kertoa hänelle, että olen kiinnostunut hänestä muutenkin ja välitän siitä, mitä hänelle kuuluu. Toivottavasti omat työkiireeni ja loppuvuoden väsymys eivät tee minusta vaikeasti lähestyttävää, koska sellainen en halua olla. Toivon, että omalta osaltani sytytän kynttilöitä hänen uuden polkunsa varrelle.

Tämä kirjoitus on omistettu meidän uudelle työkaverille Pirjolle – tervetuloa meille!