Olin syyslomalla kuuntelemassa järisyttävän hyvää keikkaa Tampere-talossa. Vaikka konsertti veikin siinä hetkessä mukanaan, niin tapojeni mukaisesti jäin pohtimaan kokemaani ja näkemääni.

Olin syyslomalla kuuntelemassa järisyttävän hyvää keikkaa Tampere-talossa: Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana. Ja vaikka konsertti veikin siinä hetkessä mukanaan omaan maailmaansa, niin tapojeni mukaisesti jäin pohtimaan kokemaani ja näkemääni: erilaisia rooleja bändissä, yhteistyön sujuvuutta, työniloa. Jos keikka oli hyvin opeteltu show ja todellisuudessa orkesterin jäsenet eivät viihdy keskenään, niin he ovat paitsi taitavia muusikoita, myös erinomaisia näyttelijöitä. Mutta koska lähestyn yleensä asioita positiivisen kautta, niin lähden siitä, että uskon näkemääni.

Työn tuloksena kokonaisvaltainen kokemus

Keikkakokemuksesta voisi tehdä pitkänkin esseen, mutta poimin tähän nyt muutamia havaintoja, joita mahdollisesti voisi yrittää sovittaa muuhunkin työkontekstiin. Tavallaan normaali työpäivähän heilläkin oli – yleisö pääsi seuraamaan pientä osaa siitä. Olisipa mahtavaa saada itse työpäivänä aikaiseksi jotakin, mikä nostattaa ihon kananlihalle vastaanottajassa – mielellään juuri positiivisessa merkityksessä.

Synergiaa ja tähtihetkiä

Isosta orkesterista löytyi monenmoista taitavaa muusikkoa ja eri instrumenttien taitajaa, jotka kukin saivat hetkensä valokeilassa. Jokainen sai olla vuorollaan tähti ja keräsi omat, henkilökohtaiset aplodinsa. Toisaalta yhdessä soittaessaan he saivat aikaiseksi jotakin sellaista, mihin kukaan heistä ei olisi yksin pystynyt. He pääsivät todistamaan yhteistyönsä hedelmää paraatipaikalta ja näyttivät nauttivan työstään, pitävän hauskaa ja olevan ylpeitä aikaansaannoksestaan. Bändin kapellimestari ja biisien säveltäjä touhusi etualalla luoden mahdollisuuksia yhteiselle onnistumiselle ja ikään kuin värittäen punaista lankaa tarinassa, muttei unohtanut suunnata huomionosoituksia sille taholle, joka ne kulloinkin ansaitsi. 

He pääsivät todistamaan yhteistyönsä hedelmää paraatipaikalta ja näyttivät nauttivan työstään, pitävän hauskaa ja olevan ylpeitä aikaansaannoksestaan.

Räppäritriolla, joka esiintyi Big Bandin edessä, on jokaisella myös oma uransa (kuten myös Big Bandin jäsenillä) toisaalla. Katsojan tai ainakin minun silmissäni he vaikuttivat varsin erityyppisiltä persoonilta lavalla, ja sinne he kuitenkin mahtuivat rinnakkain esiintymään. Vaikka heidän lähestymistapansa poikkesivat toisistaan, ei kokonaisuus hajonnut palasiin tai tuntunut ristiriitaiselta. Siinä toteutettiin taiteilijan vapaudella yhteistä suunnitelmaa kauniisti ja harmonisesti. Tavoite ja iso kuva olivat kaikilla selkeitä, mikä antoi mahdollisuuden paitsi toisen tukemiseen lavalla, myös erilaisille tulkinnoille ja näkemyksille samasta materiaalista. 

Taiteesta oppeja myös työelämään

Mutta on se ihan älyttömän hienoa todistaa, kuinka joku voi olla työssään osa jotakin noin mahtavaa.

Sen kaiken aikaansaaminen, joka minun selkäpiissäni väreili keikan aikana, vaatii tietysti paljon työtä ja lahjakkuutta. Mutta on se ihan älyttömän hienoa todistaa, kuinka joku voi olla työssään osa jotakin noin mahtavaa. Jokainen tietää, että olen oleellinen osa isoa kokonaisuutta, mutta niin ovat nämä kaikki muutkin. Työn lopputulos esitetään komeasti, tyylikkäät puvut päällä, hulppeissa puitteissa, yleisön osoittaessa suosiotaan. Ja he totta vie ansaitsevat jok'ikisen aplodin, joka salissa raikaa. En tule itse koskaan saamaan aikaiseksi mitään noin vaikuttavaa – ehkei se ole minun juttuni, eikä tarvitse ollakaan. Mutta yhdessä tekemisen riemua, ylpeyttä omasta ja toisen osaamisesta sekä yhteisestä lopputuloksesta nauttimista pitää kyllä tavalla tai toisella pyrkiä vahvistamaan – kuten myös erilaisten näkemysten ja tulkintojen hyödyntämistä entistä paremmin.