Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä.

Tämä blogi on sen verran pitkä, että päätimme tehdä sen kaksiosaiseksi. Seuraava osa julkaistaan viikon päästä.

Inhimillinen ajattelu on täynnä erilaisia vinoumia ja huonoja päätöksiä. Mutta onko niillä muuta kuin akateemista mielenkiintoa? Paljonkin – mutta harva huomaa, kuinka dramaattisesti ne meihin käytännössä vaikuttavat. Osakemarkkinoilla ne suorastaan jylläävät.

Jokainen osaa nimetä jonkin inhimillisen vinouman ajattelussamme. Osa muistaa psykologian luennoilta jonkin elävän elämän esimerkin. Mutta usein sivuutetaan se päätöksenteon mielenkiintoisin pelikenttä eli osakemarkkina.

Syynä lienee se, että tämä näkökulma on monelle psykologille liian ekonominen ja ekonomille liian psykologinen. Juuri siksi tässä onkin se mielenkiintoisin leikkauspiste näiden kahden tieteen välillä!

Miksi hävisin rahani?

Yllättävän moni vinouma näkyy nimenomaan osakemarkkinoiden toiminnassa. Markkinoilla tapahtuu valtava määrä transaktioita koko ajan. Läheskään kaikki eivät ole rationaalisia tai hyviä päätöksiä.

Ja toisin kuin monessa muussa asiassa, palaute huonosta päätöksestä on usein yksiselitteinen ja armoton. Osa toimijoista saa näpeilleen, osa voittaa. Voittaja ajattelee voittavansa, koska on taitava. Häviäjä syyttää huonoa onnea tai irrationaalista markkinaa.

Selityksiä on tuhat erilaista. Helpointa on kieltää tapahtunut ja selittää itselleen, että ”tappio ei ole realisoitunut, kun en ole vielä myynyt”. Tai että ”olin kyllä oikeassa mutta etuajassa”.

Vastaavia tapoja huijata itseään on lukemattomia. Ongelma on se, että tällaisia selityksiä käyttämällä ei koskaan opi mitään.

Minkälaisia vinoumia markkinoilla sitten näkyy? Seuraavassa muutama yleinen päättelyvirhe.

”Olen keskimääräistä parempi sijoittaja”

Luottamusharha (overconfidence bias) on monelle sijoittajalle, ja varsinkin miehille, yksi tyypillisimmistä vinoumista. Omien kykyjen yliarviointi johtaa usein liialliseen riskinottoon ja ongelmien vähättelyyn. Varsinkin sellainen tilanne, jossa palautetta ei tule riittävästi tai se on liian moniselitteistä, on hankala.

Aloittelevan sijoittajan lisäksi se on tyypillinen narsismiin liittyvä päätöksentekotyyli. Kun voitot ovat aina omaa ansiota ja tappiot muiden syytä, ei oppimiselle ole edellytyksiä.

Tässä vinoumassa on kuitenkin se hyvä ominaisuus, että usein markkina korjaa sen itsestään. Kun saa tarpeeksi monta kertaa näpeille, kovapäinenkin oppii.

”Osaan poimia oikeat signaalit”

Vahvistusharha (confirmation bias) ohjaa näkemään vain sellaisia signaaleja, joita oma ennakko-oletus tukee. Sen sijaan, että etsittäisiin omaa kantaa kritisoivaa tietoa – mikä johtaa parempaan lopputulokseen – yritetään kaikin keinoin tukea sitä.

Tähän liittyy myös pelon ja ahneuden vuorottelu markkinoilla. Kun sentimentti on hyvä, korostetaan positiivisia uutisia ja otetaan liikaa riskiä. Kun tunnelma heikkenee, nähdään vain synkät uutiset ja juostaan muiden mukana suojaan.

”Tappio ei ole realisoitunut…”

Tämä usein kuultava lause liittyy yleensä ankkurointiharhaan (anchoring bias). Jos osti Nokiaa 60 eurolla vuosituhannen vaihteessa, pystyi aika pitkään pitämään kiinni illuusiosta, että tappio ei ole realisoitunut ennen kuin osake on myyty. Markkina oli kuitenkin eri mieltä.

Ankkurointiharhaan liittyy tyypillisesti johonkin mielivaltaiseen, historialliseen hintaan kiinnittyminen, vaikka peruste hinnalle olisi totaalisesti muuttunut. Osakkeeseen liittyvät fundamentit voivat olla pysyvästi muuttuneet.

Osakkeen kurssi ei ole historiallinen totuus, vaan heijastus siitä, miten markkina kulloinkin arvioi yrityksen hintaa. Mikään ei pakota osaketta nousemaan uudelleen ikinä.  Tähän liittyy varoitus olla tarttumatta ”putoavaan puukkoon”.

Myös moni analyytikko ankkuroituu omiin käsityksiinsä. Jos pitkään on julkisesti toitottanut vaikkapa osakemarkkinan romahdusta lähikuukausina, näkemyksestä on vaikea luopua. Julkinen sitoutuminen on yleensä tehokas ankkuri.

Kun julkiseen sitoutumiseen yhdistyy vielä vahvistusharha, on peli neutraalin päätöksenteon suhteen menetetty.

”Osake on laskenut jo niin pitkään, että sen on pakko kohta nousta.”

Uhkapelaajan harha (gambler’s fallacy) on vähemmän tunnettu vinouma. Se perustuu kuvitelmaan, että jos noppaa heittämällä tulee monta ykköstä peräkkäin, kohta on pakko tulla joku muu numero. Mutta kun ei ole. Joskus kyllä tulee, mutta siihen voi mennä aikaa.

Vanha sanonta siitä, että markkina voi pysyä irrationaalisena pitempään kuin itse pysyt maksukykyisenä, kuvaa tätä harhaa. Hinnoitteluvirheet yleensä korjaantuvat – aivan kuten se kuutonen vielä joskus sieltä nopasta tulee – mutta siihen voi mennä pitempään kuin kukaan olettaa.

Uhkapelaajan harha usein linkittyy ankkurointiharhaan. Kun osakkeesta on maksettu nykytiedon valossa liikaa, ei siitä malteta luopua, jos se on tappiolla verrattuna ankkurihintaan.

Vastaavia vinoumia kaikkialla

Vastaavat vinoumat löytyvät melkein kaikilta elämän osa-alueilta, myös työympäristöstämme. Siellä ne ovat kuitenkin paremmin piilossa ja niitä voi ylläpitää helpommin jäämättä kiinni. Siksi osakemarkkina on hyvä ja armoton pelikenttä vinoumien havainnollistamiseen.

Omassa työssä saa harvoin verrattua systemaattisesti omaa näkemystään muiden näkemykseen ja vieläpä suhteellisen objektiivisin mittarein. Mutta edellisten esimerkkien kautta niitä voi oppia tunnistamaan helpommin.

Ja kun sopivasti soveltaa, niin vastaavia vinoumia oppii etsimään kaikesta inhimillisestä päätöksenteosta.
 

Blogin kakkososassa esitellään vielä muutama vinouma lisää ja pohditaan niiden poistamista, joten kannattaa pysyä kuulolla!