Mitä havaintoja koulumaailmasta, jossa oppiminen on päivittäistä työtä, voisi siirtää työyhteisöön, jossa oppiminen on oleellista, joskaan ei päätyö?

Ekaluokkalaisen kevätväsymystä seuratessa näkee havainnollisesti oppimisen taustalla vaikuttavia estäviä ja edistäviä tekijöitä. Tavanomaiset oppimisvalmiudet omaava lapsi oppii kohtalaisen helposti uusia asioita positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Tässä vaiheessa vuotta kasvaa myös riski sille, että aika alkaa käydä vähiin ja pääpaino on opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden saavuttamisessa eikä niinkään yksilöllisessä oppimisessa. Kouluvuoden ollessa loppusuoralla myös väsymys alkaa painaa pientä koululaista. Opettajan ruuvin kiristäminen ei välttämättä edistä tavoitteiden saavuttamista.

Mitä havaintoja koulumaailmasta, jossa oppiminen on päivittäistä työtä, voisi siirtää työyhteisöön, jossa oppiminen on oleellista, joskaan ei päätyö?

Turvallinen toimintaympäristö vapauttaa energiaa oppimiselle

Muutosten sietokykyä ja joustavuutta vaaditaan nykytempoisessa maailmassa. Muutokset voivat toki olla myös positiivisia, odotettuja juttuja, mutta aina ne sitovat energiaa asian käsittelyyn ja uuden omaksumiseen. Silloin kun fokuksen pitäisi olla nimenomaan oppimisessa, energiankäyttö pitäisi kai kohdistaa nimenomaan siihen ja vakioida olosuhteita ympärillä mahdollisimman pitkälle. Jos tämä ala-asteella tarkoittaa pitkäjänteistä työskentelyä saman opettajan kanssa ja oman luokkaryhmän säilyttämistä, niin aikuisten maailmassa se voisi tarkoittaa vaikka jonkinasteista varmuutta oman työpaikan säilymisestä.  

Voiko jatkuvissa yt-prosesseissa riutuvissa organisaatiossa edes odottaa tapahtuvan uuden omaksumista?

Voiko jatkuvissa yt-prosesseissa riutuvissa organisaatiossa edes odottaa tapahtuvan uuden omaksumista?  Usein organisaatiomuutoksiin kuitenkin kuuluu uusien tiimien, esimiesten, organisaatiorakenteiden, järjestelmien ja toimintatapojen uudistumista. Mikä on lopulta ero muutoksiin sopeutumisen ja oppimisen välillä? Miten ihmiset energisoidaan oppimaan uutta epävarmoissa tilanteissa?  

Positiivinen ja kannustava ilmapiiri

Koulumaailmassa opettaja on ilmeisen oleellisessa asemassa ilmapiirin luomisessa koululuokkaan. Entäs työyhteisössä? Siirtyykö esimerkiksi luokan edessä opettavan opettajan into tai innottomuus automaattisesti työyhteisön puolelle opettajanhuoneeseen? Entä muissa työyhteisöissä? Onko koulutuksiin osallistuminen pääsemistä vai joutumista? Onko se palkinto vai rangaistus? Jos vain yksi työyhteisöstä pääsee koulutukseen, miten osallistuja valitaan? Kuinka uutta tietoa jaetaan?  Oppimisen ei tarvitse aina liittyä järjestettyyn koulutukseen, vaan sitä voi aikaansaada kokeilemalla ja ideoimalla yhdessä. Ketterissä organisaatioissa tämä lienee yksi toiminnan ydin, mutta entäs ne ”kankeammat” organisaatiot? Miten niissä kannustetaan, kokeillaan ja osallistutaan? Oppivan organisaation käsitteen yhteydessä oppiminen nähdään oleellisena osana tavoitteiden ja strategian toteuttamista. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja miten se näkyy?

Realistiset tavoitteet

Tavoitteet saavat olla kunnianhimoisia, joskus hullunrohkeitakin, mutta tavoittelijansa mukaisia ja oikealla tavalla motivoivia. Siinä missä toinen syttyy mahdottomasta tehtävästä, toinen saattaa lamaantua. Siinä missä opetussuunnitelma määrittää karkean tason oppimistavoitteet, opettajan ilmeisesti pitäisi osata räätälöidä toimintaa oppijan mukaisesti – tavoitteiden ohjaamana toki. Työyhteisössä sparrausta tavoitteiden mukaisen toiminnan räätälöimiseen odotetaan usein esimieheltä. Asiantuntijatyössä nämä tavoitteet saattavat kehityskeskusteluissa jäädä kuitenkin turhan karkealle tasolle. Millä keinoilla tavoitteita voisi saada elävämmiksi, realistisiksi maaleiksi?

Tavoitteiden saavuttaminen

Tässä kun kerään henkisesti nenäliinoja koululaisten kevätjuhlia varten, niin virittelin ajatusta, jota aion nyt ehdottaa sinulle. Mitä jos kirjoittaisit Suvivirren laulamisen aikoihin itsellesi kunniakirjan? Istuisit hetkeksi alas ja miettisit, mikä on ollut alkuvuoden tärkein asia, jonka olet oppinut. Sanottaisit hieman sitä, mitä se on sinulta vaatinut, miksi se on ollut tärkeää oppia, mitä uutta tämän prosessin myötä osaat.

Mitä jos kirjoittaisit Suvivirren laulamisen aikoihin itsellesi kunniakirjan? Istuisit hetkeksi alas ja miettisit, mikä on ollut alkuvuoden tärkein asia, jonka olet oppinut.

On tärkeää osata kääntää muutosvaatimukset ja paineet vaikka uuden järjestelmän omaksumisesta saavutuksiksi, opituiksi taidoiksi ja osaamiseksi. Minä tein työtä asian eteen, minä opin ja nyt osaan. Hyvä minä.  Näillä ajatuksilla on sitten hyvä aloittaa syyskausi kesäloman jälkeen ja miettiä, mitä kivaa pääsee oppimaan seuraavaksi.