Työstä palautumisesta puhutaan nyt paljon, eikä suotta. Korona-arjessa raja työn ja vapaan välillä saattaa olla jossain määrin hämärtynyt kuukausien saatossa. Toisaalta moni tietotyöläinen saattaa kokea haastavaksi (koronaa tai ei) irrottautua ajatustyöstä, joka liittyy esimerkiksi pitkäjänteisempään kehitystyöhön.
Palautuminen on kuitenkin työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta oleellinen taito ja huomaa: nimenomaan taito, jota voi kehittää ja oppia. Palautumisen tarve on toki yksilöllistä. Siihen vaikuttavat mm. toimintaympäristö sekä itselle luontaiset piirteet ja ominaisuudet.
Toimintaympäristön vaikutus kuormittumiseen ja palautumiseen
Toimintaympäristöä tarkasteltaessa on hyvä pohtia, mikä omassa työympäristössä tuo energiaa ja mikä sitä vie. Hybriditoimintaympäristössä, jossa tehdään osa työviikosta etänä kotona, kuormittavat tekijät ja energiantuojat saattavat olla erilaisia eri päivinä. On siis hyvä tarkastella omasta roolista käsin toimintaympäristöä ja suhteuttaa sitä omiin toimintatapoihin: mikä kuormittaa – mikä tuo energiaa.
Monet ovat kokeneet kotitoimiston yllättävänkin tehokkaaksi työympäristöksi, mutta toisaalta yksinäiseksi ja irralliseksi. Kohtaamiset ovat tässä tilanteessa Teams-kokouksia, joissa edetään asiatasolla agendan mukaan ja kaikki ylimääräinen pohdiskelu saattaa jäädä pienempään rooliin kuin mitä aiemmin. Monessa työnkuvassa kuitenkin pallottelu ja peilaaminen kollegan kanssa on juuri sitä omaa ajattelua jalostavaa ja myös ongelmanratkaisua helpottavaa pohdintaa, joka poisjäädessään saattaa myös muodostua yhdeksi yksittäiseksi kuormittavaksi tekijäksi.
Oman toimintatyylin vaikutus kuormittumiseen ja palautumiseen
Kukin meistä reagoi erilaisiin ärsykkeisiin ja sytykkeisiin omalla tavallaan. Luontainen reagointityyli määrittelee omalta osaltaan sitä, minkä koemme kuormittavaksi. Toisaalta on hyvä huomioida, että ainahan kuormittavuus ei ole tietoinen prosessi – siis kuormittavaksi tulkittu tilanne tai asia, vaan se saattaa sekä tuoda että viedä energiaa.
Esimerkkinä voisi mainita taitavan asiakaspalvelijan, jonka on helppo asettua asiakkaan mielenmaisemaan, ymmärtää häntä ja mukauttaa omaa toimintaansa vastaamaan hänen odotuksiaan. Kyseinen asiakaspalvelija ei välttämättä ole itse erityisen ulospäinsuuntautunut ja seuraa kaipaava, jolloin hänen sosiaaliset tarpeensa saattavat ylittyä monin verroin työpäivän aikana. Palautumisen näkökulmasta asiakaspalvelijan olisi hyvä tunnistaa omat vahvuutensa asiakaspalvelullisuudessa ja pitää niistä piirteistä myös hyvää, mutta myös löytää vapaalla riittävästi yksinäistä aikaa, jolloin ei ole kenenkään muun saatavilla.
Itsetuntemus palautumisen tukena
Omien ominaispiirteiden tunnistaminen on avainasemassa palautumistaitojen vahvistamisessa. Omaa työskentelytyyliä ja toimintaympäristön vaatimuksia ja erityispiirteitä jäsentäessään on mahdollisuus tulla entistä tietoisemmaksi palautumista edistävistä ja sitä hidastavista tekijöistä omassa elämässään. Toisaalta on myös helpompi nähdä, mitkä näistä tekijöistä ovat niitä, joihin voi itse tavalla tai toisella vaikuttaa. Ne asiat ja tekijät, joihin ei voi vaikuttaa, on hyvä oppia hyväksymään ja huomioimaan niiden merkitys kokonaishyvinvoinnin kannalta.
Yksi hyvä tapa on pyrkiä löytämään palauttavaa vastapainoa vapaalla – kuten asiakaspalveluesimerkissä hakemaan sosiaalisen työn vastapainoksi omaa aikaa vapaalla. Palautumisen näkökulmasta ei ole olemassa hyviä tai huonoja piirteitä, mutta toiset piirteet yhdistettyinä toimintaympäristön kuormitustekijöihin saattavat toimia joko palautumista edistävinä tai sitä hidastavina tekijöinä.
Palautumisen resepti
Työstä palautumisen resepti riippuu siis todella paljon leipurista ja keittiöstä sekä tavoitellusta lopputuloksesta ja sen edellyttämän työskentelytyylin suhteesta omiin vahvoihin piirteisiin. Taito kehittyä palautujana lähtee hyvästä itsetuntemuksesta, toimintaympäristön havainnointikyvystä sekä halusta kehittyä palautumisessa ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin on mahdollista vaikuttaa. Pimeänä vuodenaikana, tänä muutenkin poikkeuksellisena aikana, palautumistaitojen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää työtä niin tämän päivän toimintakyvyn kuin pitkäjänteisemmänkin hyvinvoinnin näkökulmasta.
Kirjoittaja: Riikka Moisio, PsM, laillistettu psykologi