Miksi johtaja epäonnistuu?

16.06.2014
Jaa

Viime aikoina hyvän johtajan rakennuspalikoita on esitelty julkisuudessa niin paljon, ettei aiheessa ole enää mitään uutta ja mullistavaa. Sen sijaan tärkeää olisi vaihteeksi miettiä, mikä saa johtajan epäonnistumaan. Mistä on huono johtaja tehty?

Johtajavalinnan dilemma

Kun johtajaa rekrytoidaan, mietitään usein, mitä ominaisuuksia tältä halutaan. Tyypillinen tapa on tehdä aluksi yhteenveto kriteereistä, jotka ennustavat positiivisesti johtajana menestymistä.

Tietyt persoonallisuudenpiirteet, älykkyys ja itsetuntemus tekevät hyvistä johtajista hyviä. Jos näitä ei ole tarpeeksi, ennuste on huono ja rekrytointi jää tekemättä.

Asiaa kannattaa miettiä kokeeksi myös toisinpäin: mitkä ovat sellaisia varoitussignaaleja, joiden perusteella epäonnistuminen johtajana on todennäköistä.

Kyseessä ei siis ole vain hyvien ominaisuuksien puuttuminen, vaan negatiivisten piirteiden voimistuminen. Osa näistä piirteistä on hyvinkin yleisiä ihmisillä, jotka pyrkivät esimiesasemaan.

Myrkyllisiä piirteitä

Tyypillisin esimerkki myrkyllisestä ja johtotehtävissä hyvin yleisestä piirteestä on narsismi. Sillä on lyhyen tuttavuuden aikana helppo tehdä vaikutus yleisöön. Suurin osa narsisteista loistaa nimenomaan työhaastattelun kaltaisessa tilanteessa.

Myrkyllinen puoli kuitenkin alkaa näkyä ajan kanssa. Jos narsismia on liikaa, ihminen vie tilan muilta, ajautuu suuruudenhulluihin ajatuksiin ja pakottaa yrityksen palvelemaan johtajan omaa egoa. Myös huomiohakuisuus ja itsekritiikin puute kuuluvat ominaisuusvalikoimaan.

Epäsosiaalinen häiriö, johon liittyy korostunut halu ottaa riskejä, manipuloida muita, epärehellisyys ja tunnekylmyys, on niin ikään yleinen johtotehtävissä. Koska tällainen ihminen on taitava manipuloimaan sosiaalisia tilanteita, piirteen nopea tunnistaminen on lähes mahdotonta.

Pakkomielteinen käyttäytyminen on tyypillistä joidenkin alojen tehtävissä, kuten turvallisuus- ja terveydenhoitoalalla. Tietyssä mitassa tällaisista ominaisuuksista on hyötyä, jos ne johtavat laatuhakuisuuteen, tunnollisuuteen ja kriittisten asioiden varmistamiseen.

Kääntöpuolena on kuitenkin liiallinen varovaisuus tehdä päätöksiä, loputon tarve kontrolloida ja kyvyttömyys delegoida töitä. Asenne muita kohtaan voi olla korostuneen kriittinen, ajattelutapa jäykkä tai moralistinen. Pakkomielteinen ihminen on harvoin hyvä esimies.

Myös epäluuloinen käyttäytyminen on suhteellisen yleistä johtotehtävissä. Terve kriittisyys on useimmiten hyvä asia, mutta se voi muuttua nopeasti muiden vahtimiseksi, epäluuloisuudeksi ja kyvyttömyydeksi luottaa kehenkään. Paranoidi johtaja myrkyttää nopeasti hyvänkin ilmapiirin.

Tunnistaminen vaikeaa

Edellisille piirteille tunnusomaista on se, että niitä on vaikea tunnistaa normaalissa työhaastattelussa. Osa niistä näkyy vasta stressitilanteessa. Monella piirteellä on tietty optimiarvo suhteessa työn vaatimuksiin, joten juuri sopivan tason haarukoiminen on vieläkin hankalampaa.

Vaikeaksi asia voi mennä myös siksi, että ihmiset harvoin ovat stereotyyppisiä. Siksi huonot piirteet usein yhdistyvät hyviin eikä kokonaisuutta voi arvioida kuin ajan kanssa. Myös hyvästä psykologisesta testauksesta on apua. Mikään arviointi ei kuitenkaan takaa täysin aukotonta seulaa.

Pyyhettä ei silti pidä heittää kehään. Yksikin huono johtaja voi tehdä paljon tuhoa sekä taloudellisesti että ilmapiirin suhteen. Tällaisten vaurioiden paikkaaminen on kallista ja vie aikaa. Siksi mikään ei ole yrityksen tulevaisuuden kannalta niin tärkeää kuin oikeanlaisten johtajien löytäminen – ja vääränlaisten välttäminen.


Lisää aiheesta:

http://www.amazon.com/The-Elephant-Boardroom-Leadership-Derailment/dp/0230229530

http://www.amazon.com/Why-CEOs-Fail-Behaviors-Derail/dp/0787967637

Kirjoittaja

Mikael Nederström
Tutkimusjohtaja, osakas
Kaikki tämän kirjoittajan artikkelit