Nyt kun loman jälkeinen työvuosi on aluillaan, on hyvä hetki käydä läpi, minkälaisen työvuoden itselleni ja ympäristölleni haluan tulevaksi kaudeksi. Hymyä ei kannata odottaa ensi kesälomaan asti!

Tapahtui tänä kesänä. Aloitin kesälomani elämäni ensimmäisen kerran lähtemällä välittömästi matkalle perheeni kanssa. Se oli hyvä idea. Perheeseeni kuuluu mm. eräs, välillä piinallisen tarkkanäköinen, kohta 11-vuotias tyyppi, joka alkoi puhutella minua loman kolmannesta päivästä lähtien ”hymyileväksi naiseksi”. Tämä tuntui huvittavalta, ihanalta, mutta samalla myös ihan kamalalta. Takakireä, joka paikkaan myöhässä säntäilevä äiti oli parissa päivässä muuttunut leppoisaksi ja aurinkoiseksi − hymyileväksi naiseksi. No toki mukavaa, että edes joskus, mutta haluan olla myös arkena hymyilevä nainen.

Olennaiseen keskittyminen

Lomalla on, ainakin minun kokemukseni mukaan, helpompi pitää rajoistaan kiinni, hallita elämäänsä, olla ajoissa. Ehkä valintojen tekeminen ja priorisointi ovat yksinkertaisempia ja suoraviivaisempia prosesseja – muuttuvia ja liikkuvia osia on vähemmän. Toisaalta on myös helpompi nähdä tärkeät asiat selkeämmin ja keskittyä olennaiseen. Nyt kun loman jälkeinen työvuosi on aluillaan, on hyvä hetki käydä läpi, minkälaisen työvuoden itselleni ja ympäristölleni haluan tulevaksi kaudeksi. Sitä hymyä ei kannata odottaa ensi kesälomaan asti.

Tärkeät asiat vs. energiasyöpöt

On hyvä pohtia, mikä on mielekkäintä omassa työssäni ja arjessani – mistä en mistään hinnasta olisi valmis luopumaan? Mikä taas on turhaa: itselle, ehkä muillekin, merkityksettömiä asioita, joista jostain syystä pidän kiinni, vaikka niiden vaikutus varsinaisina sisällön- tai ilontuottajina on heikko. Vievätkö nämä ”ei niin merkitykselliset asiat” valtaosan työajastasi ja energiastasi, ja työpäivän jälkeen tuntuu, että taas koko päivä vilahti kaikenlaisen äärellä, mutta mitään en saanut aikaiseksi? Tuttu tunne. Saatan mm. tehdä To do -listoja jälkikäteen ja yliviivata töitä, jotta osoitan itselleni, että päivä ei ollut turha – kaikenlaista tuli tehtyä, vaikka ne kaksi päivän tärkeintä asiaa roikkuvat vielä tekemättömien töiden listassa.

Tavoitettavuuden haaste

Asiantuntijatyön paradokseihin kuuluu usein tavoitettavuuden ja työrauhan kombinaatio. Esimerkiksi oma työni asiantuntijana edellyttää keskittymistä, perehtymistä, kirjoitusrauhaa, tilaa ajatuksille ja johtopäätöksille. Mutta työni on myös vahvasti palvelua ja huolenpitoa asiakkaista, monen eri tahon aikataulujen yhteensovittamista, käytännön organisointia, äkillisiä muuttuvia tilanteita, erilaisia palavereita, yhteistyötä. Työrauhan ja ajan löytäminen asiantuntijatyölle on jatkuva kehityshaaste myös oman keskittymiskyvyn näkökulmasta. Tavoitettavuuden paine kun luo myös hyvän tekosyyn säntäilylle ja sirpaleisille työpäiville, jotka sitten iltasella kootaan kasaan järkeviksi kokonaisuuksiksi.

Tulisitko matkaseuraksi

Joku minun kanssani yhteistyötä tekevä saattaa tuntea orastavan virneen suupielessään, kun näkee minut yhdessä meidän Lauri Luodon kanssa kouluttamassa ajanhallintaan liittyvistä asioista Helsingissä 4.lokakuuta.  Mutta jos olisin luonnostaan ajanhallinnan mestari, en ehkä ymmärtäisi siihen liittyviä haasteita. Olen itse matkalla kohti kestohymyä, ja asia on tavalla tai toisella mukana jokaisessa aarrekartassa, jolla unelmia, haaveita ja tavoitteitani konkretisoin. Haluaisitko lähteä kanssani matkalle kohti entistä parempaa ajanhallintaa? Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Terveisin Hymyilevä Nainen