Älykkyyden testaaminen puhututtaa aina. Aiheesta tietämättömilläkin on "palikkatesteistä" usein vahva mielipide. Todellisuudessa osa mielipiteistä perustuu tunteeseen ja urbaaneihin uskomuksiin.

Äly ja tunne nähdään usein toisilleen vastakkaisina asioina. Ironista kyllä, juuri älykkyystesti on psykologiassa se testityyppi, joka herättää eniten tunnepohjaista reagointia – useimmiten nimenomaan negatiivista sellaista.

Psykologian hienoimpia saavutuksia

Nuiva suhtautuminen älykkyys- eli kykytesteihin on sinänsä erikoista, sillä teknisesti ottaen ne ovat psykologisista testeistä kaikkein parhaimpia. Kyseessä onkin tässä suhteessa yksi ihmistieteiden hienoimpia saavutuksia, jota useimmiten mollataan turhaan.

Jos verrataan kaikkia psykologisia testiperheitä keskenään, niin juuri kykytestin tuloksissa on vähiten satunnaisvirhettä, eli niiden reliabiliteetti on hyvä. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että toistamalla mittaus muutaman kuukauden päästä saadaan lähes aina samanlainen tulos.

Myös testien käytännön ennustearvo on hyvä.

Kykytestit ennustavat työmenestymistä paremmin kuin CV, uran kesto, ikä, persoonallisuus, haastattelu tai koulutus.

Mitä monimutkaisempi ja vaativampi työtehtävä on kyseessä, sitä paremmin kykytesti ennustaa todellista menestystä.

Vasta ilmestynyt tutkimus älykkyyden merkityksestä on mielenkiintoinen ja toisaalta masentava. Sen mukaan vielä kaikkein korkeimmillakin pisteillä on merkitystä, kun kyseessä on työmenestymisen ennustaminen.

Ajatusvirhe

Akateemisempi älykkyystestien vastustaminen liittyy älykkyyden määritelmään. Usein testejä mollataan niiden kapea-alaisuuden takia. Jos ne mittaavat vain kapea-alaista, rajattua ajattelukykyä, niin mihin niitä edes tarvitaan?

Vastaus on, että niiden vahvuus on nimenomaan tässä! Samasta syystä kuin fiksusti rajatut ja määritellyt persoonallisuustestit ovat hyviä, niin kykytestitkin toimivat. Jotta joku asia voidaan mitata, se pitää määritellä riittävän kapeasti ja yksikäsitteisesti.

Mitä älykkyys sitten, ihan arkikielellä, on?

Joskus todetaan, että ”älykkyys on sitä, mitä älykkyystestit mittaavat”. Mutta tämä haiskahtaa ongelman kiertämiseltä.

Yksi hyvä työmääritelmä älykkyydelle on kyky prosessoida ja omaksua tietoa mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Tällä tavoin avattuna on helppo ymmärtää, miksi kykytestien ennustearvo työelämässäkin on niin korkea.

Tässä suhteessa älykkyys eroaa selvästi esimerkiksi tunneälystä, jolle löytyy kymmeniä erilaisia määritelmiä ja testejä, jotka eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään. Laaja-alaista kieltämättä - ja mielenkiintoistakin - mutta ei kovin helposti toimivaa, määriteltyä tai mitattavaa.

Käyttäjän vastuu

Tietysti itse testituloksen tulkinta on tehtävä riittävän laaja-alaisesti. Henkilöarvioinnissa ei ole järkeä tuijottaa vain älykkyystestitulosta, jos on olemassa myös tietoa henkilön persoonallisuudesta, motivaatiosta ja muista tekijöistä. Mutta tällainen kapea-alaisuus ei ole testin, vaan sen käyttäjän vika.

Taitaakin olla niin, että suurin osa kykytestien saamista syytöksistä liittyy enemmän tunnepohjaiseen pelkoon testien väärinkäytöstä kuin itse testiin. Kun testi on luotettava, selitysvoimainen ja tehokas työkalu, on sen kammoaminenkin helpompaa.