Henkilöarvioinnissa yksi keskeinen osa on persoonallisuuden arviointi. Perinteisesti se tehdään psykologisilla itsearviointitesteillä. Mutta mitä saadaan, kun mukaan yhdistetään konsultin arvio?

Kuinka tarkasti persoonallisuutta arvioidaan?

Usein sanotaan, että itsearviointitesteillä nähdään vain toinen puoli persoonallisuudesta. Se persoonallisuuden osa, joka näkyy ulospäin, mutta on vieras tai torjuttu ihmiselle itselleen, jää helposti tällaisilla menetelmillä piiloon. Yleinen oletus on, että varsinkin työnhakutilanteessa ihminen kaunistelee tai kiistää negatiiviset taipumuksensa.

Toisaalta taas ulkoinen arviointi ei tavoita persoonallisuuden sisimpiä ja näkymättömiä kerroksia, jotka ovat tuttuja vain ihmiselle itselleen. Tämä persoonallisuuden puoli jää ulkoiselta havaitsijalta helposti huomaamatta.

Tutkimus työnhakijoilla

Päätimme kokeilla kuinka suuria ovat erot ulkoisen arvioinnin ja itse arvioidun persoonallisuuden välillä. Tutkimme asiaa henkilöarviointihaastatteluiden avulla. Mukana tutkimuksessa oli 14 konsulttia ja 139 henkilöarviointiin osallistunutta työnhakijaa.

Konsultit tekivät persoonallisuusarvionsa näkemättä haastateltavien testituloksia. Arvio syntyi siten ainoastaan haastattelun avulla. Haastattelun jälkeen jokainen konsultti täytti arviointilomakkeen haastateltavastaan.

Päätimme kokeilla kuinka suuria ovat erot ulkoisen arvioinnin ja itse arvioidun persoonallisuuden välillä.

Syntyikö millään persoonallisuuden osa-alueella selvää yksimielisyyttä piirteiden voimakkuudesta? Minkä piirteen kohdalla konsultin ja arvioitavan käsitykset ovat täysin yhteneväisiä? Mikä piirre puolestaan herättää eniten ristiriitoja?

Tutkimme myös ns. sosiaalisen suotavuuden vaikutusta: onko sellaisia haastateltavia, jotka pyrkivät testeissä luomaan myönteistä kuvaa itsestään, vaikeampi arvioida ulkoapäin kuin muita? Vaikuttaako haastateltavien ikä ja sukupuoli arvioiden yhdenmukaisuuteen?

Kirjavia tuloksia

Selvin ero löytyi eri piirteiden välillä. Siinä missä esimerkiksi johtamisen halua, esiintymisen halua ja ahdistuksentuntoa arvioitiin erittäin yhdenmukaisesti, jäi konsensus tukeutumisen tarpeen ja puolustautuvuuden kohdalla kokonaan saavuttamatta.

Myös sukupuoli vaikutti arvioon – mutta varsin valikoivasti. Miesten hyökkäävyys näkyi huomattavasti selvemmin ulospäin kuin naisten. Iäkkäämpiä haastateltavia arvioitiin jotakuinkin yhtä yhdenmukaisesti kuin nuoria. Tässä suhteessa haastattelun voi sanoa olevan hyvin tasapuolinen työkalu.

Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että toisen ihmisen persoonallisuutta voi arvioida pelkän haastattelun perusteella tietyillä osa-alueilla hämmästyttävän tarkasti.

Sen sijaan sosiaalinen suotavuus, eli haastateltavan tarve maalata myönteinen kuva itsestään, ei juuri näkynyt arvioiden yhdenmukaisuudessa. Toisin sanoen, konsultin arvio oli tarkka siitä huolimatta, että ihminen pyrki luomaan tiettyä vaikutelmaa vastauksissaan.

Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että toisen ihmisen persoonallisuutta voi arvioida pelkän haastattelun perusteella tietyillä osa-alueilla hämmästyttävän tarkasti. Ammattitaitoinen konsultti tekee arvionsa tarkasti lähes riippumatta siitä, minkälainen haastateltava on kyseessä.

Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, mistä arviointien ristiriita johtuu. Onko kyse siitä, että testattava ei tunne itseään, vai siitä, että haastattelija ei yksinkertaisesti pysty näkemään tiettyjä persoonallisuuden osa-alueita?

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Scandinavian Journal of Psychology -julkaisussa.

Teksti: Mikael Nederström