Vuoden vaihduttua on hyvä hetki miettiä, mitä ovat tulevan kauden trendit johtamisen kehittämisessä.

Vuoden vaihduttua on hyvä hetki miettiä, mitä ovat tulevan kauden trendit johtamisen kehittämisessä. Johtamisopit ovat tunnetusti aaltoliikkeessä. Perusteoriat ovat suhteellisen vakiintuneita, mutta niitä käytetään eri aikoina eri painotuksilla. Uudet ideat tulevat usein lähitieteiden puolelta ja toisinaan yllättävistäkin paikoista.

Johtamisoppien vaihtelut selittyvät pitkälti talouden suhdanteilla. Nousukaudella tarvitaan uutta luovaa ja henkilöstön kehittymistä vahvasti tukevaa johtamisajattelua. Matalasuhdanteessa ollaan enemmän perusasioiden äärellä. Uudessa matalasuhdanteessa vallitsevat johtamisopit eivät kuitenkaan ole aivan vastaavat kuin edellisessä. Mukaan tulee ajassa olevia ilmiöitä ja tutkimuksesta nousevia uusia painotuksia.  

1. Yksilöllisyys

Johtamisen kehittämiseen vaikuttaa tällä hetkellä yleinen osaamisintensiivisyyden lisääntyminen. Teollisen tuotannon supistuessa yhä useamman yrityksen kasvumahdollisuudet perustuvat tuotekehitykseen ja uusien ratkaisujen luomiseen. Kehittämisestä vastaavien avainhenkilöryhmien johtaminen ja valmentaminen vaatii entistä yksilöllisempää, kyseisten asiantuntijoiden tarpeista lähtevää otetta.

2. Strateginen työhyvinvointi

Työhyvinvoinnin kehittäminen on ollut yritysten agendalla jo pitkään, mutta se on saamassa entistä strategisempia piirteitä. Kehittämistyön seurauksena odotetaan entistä useammin parantuneita liiketoiminnallisia tuloksia tai pienentyneitä henkilöstökuluja. Johtamisteorioiden tutkija Hannele Seeck onkin pitänyt työhyvinvoinnin kautta johtamista yhtenä vaihtoehtona seuraavaksi isoksi johtamistrendiksi.

3. Kiinnostus ihmisen fysiologiaan, erityisesti aivoihin

Käytännön kehittämistyössä näkyy kasvava kiinnostus ihmisen fysiologiaan kuten aivojen toimintaan, hormoneihin ja sydämen sykkeeseen, joita perinteisesti ei ole liitetty johtamisen tai työyhteisöjen kehittämiseen.

Aivot ovat teemana olleet esillä jo pitkään. Kymmenkunta vuotta sitten monet yritysten koulutustilaisuudet aloitettiin aivoja koskevilla luennoilla. Puheet mantelitumakkeista, aivokurkiaisesta tai aivopuoliskoista ihmisten käyttäytymisen selittäjinä jäivät kuitenkin usein yleisluontoiseksi knoppitiedoksi. Sittemmin aivokuvantaminen on kehittynyt valtavasti, ja sitä käytetään soveltavampiin kysymyksenasetteluihin. Hiljattain kerrottiin esimerkiksi tutkimuksesta, jonka mukaan yrittäjien aivoissa aktivoituvat eri alueet heidän miettiessään strategiaa kuin ammattijohtajilla.

Varsinaisen aivotutkimuksen lisäksi myös tutkimuksen perusteella muodostetut käytännönläheiset johtamis- ja valmennusmenetelmät ovat ottaneet isoja askelia. Juuri tämä palikka puuttui 2000-luvun alun aivoesitelmistä. Yhdistelytyössä uranuurtajana on Neuroleadership Group, jonka kehittämiä konsepteja myös Psyconin coachit hyödyntävät.

Samalla kun on totuttu mittaamaan kaloreita ja sykkeitä, mieleen tulee helposti kysymys, voisiko vastaavaa tietoa hyödyntää muuallakin.

Ihmisen fysiologia on tullut mukaan johtamiseen myös siksi, että fysiologinen mittaaminen on sykemittarien ja vastaavan tekniikan kautta arkipäiväistynyt. Hyvän ajankuvan antaa vuoden 2013 HR-graduksi valittu Suvi-Tuuli Helinin työ, jossa on tutkittu suomalaisten yritysjohtajien stressiä, palautumista ja työn imun kokemuksia. Päiväkirjalomakkeiden lisäksi aineiston hankintamenetelmänä oli mittauksiin perustuva analyysi, jossa seurattiin sydämen sykevälivaihtelua.

Samalla kun on totuttu mittaamaan kaloreita ja sykkeitä, mieleen tulee helposti kysymys, voisiko vastaavaa tietoa hyödyntää muuallakin. Itse olen käyttänyt viitisen vuotta ajanhallintavalmennuksissa yhtenä viitekehyksenä yksilöllisen vireystilan hallintaa. Tutkijapiireissä on tunnettua, että ihmisten vireystila vaihtelee päivän mittaan hormonaalisista syistä, mistä voidaan puhua aamu- ja iltatyyppisyytenä. Ottamalla oma vireystyyppi huomioon työpäivän suunnittelussa voidaan parantaa työtuloksia ja koettua hyvinvointia. Tämäkin, Suomessa varsin vähän kirjoitettu teema, on ollut muutaman kerran lehtien otsikoissa viimeisimmän vuoden aikana.

Kaikelle ihmisen fysiologiasta ammentavalle kehittämiselle tuntuu nyt olevan tilaa ja tilausta.