Mikä saa meidät ajautumaan totuttuihin malleihin, ja miten niistä voidaan irtautua? Kuinka kokonaiskuvan kadottaminen rajoittaa työn merkityksellisyyttä ja tuloksellisuutta?

Johtajuuskulttuuri hahmottuu väitöstutkimuksessani ja organisaatiokehittäjän työssäni moninaisten ristiriitojen kiintoisana kenttänä. Ajattelu, teot, odotukset ja eri perspektiivit tuottavat jatkuvaa ristivetoa erityisesti asiantuntijayhteisöjen arjessa. Tällä kertaa nostan tarkasteluun johtamisen paradoksin numero 2: iso kuva versus siilot.

Detaljiin on vaikea kiinnittyä

Asiantuntijaorganisaatioiden toimijat janoavat ymmärrystä organisaationsa suunnasta ja omasta roolistaan kokonaisuudessa. Vaikka iso kuva nähdään keskeisenä työtä ohjaavana ankkurina, tuovat rakenteet, käytännöt, näkemyserot ja historiasta juontavat kulttuurierot arjen toimintaan kuiluja. Suurelle osalle ihmisistä, mukaan lukien itseni, yksityiskohtaan kiinnittyminen ilman isoa kuvaa tuottaa haasteita. Vaakalaudalla ovat tällöin niin työn merkityksellisyys kuin tuloksellisuuskin. Siilot rajoittavat myös kokeiluja, uusia avauksia ja niiden hyödyntämistä.

Johtoryhmä siiloutumisen avainroolissa

Ison kuvan ja siilojen väliseen ristivetoon on havahduttu suuressa osassa organisaatioita, joissa teen työtä kehittäjänä tai tutkijana. Huonossa tapauksessa johtoryhmässä vetäydytään tarkkailemaan toimintaa vain oman substanssin vinkkelistä ja varotaan kohteliaan ilmapiirin vallitessa ottamasta kantaa naapuritontin asioihin. Hyvässä tapauksessa johtoryhmässä rakennetaan yhteistä näkymää, nostetaan ennakkoluulottomasti esille eri toimintojen intressejä ja ongelmia ja sparrataan niitä yhteiskehittelyn hengessä. Tästä huolimatta ei johdon kesken jaettu iso kuva läheskään aina tavoita organisaation muita toimijoita. Kokonaiskuvan hahmottaminen vaatii tuekseen osallisuutta sekä yleensä myös mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia organisaation ja oman työn peruskysymyksistä.

Missä siilot lymyävät?

Näkyvimmät siilot löytyvät tyypillisesti liiketoimintojen, yksikköjen ja tiimien rajapinnoilta –  usein sillä seurauksella, että oman yksikön tulos ja osaoptimointi ajavat yhteisten tavoitteiden ohi. Siilot voivat myös pilkahtaa (esiin) häivähdyksinä vuosiakin sitten toteutetusta yritysfuusiosta. Siilot elävät nykypäivässä mutta juontavat juurensa historian havinaan. Myös yhteisön uudet jäsenet saattavat sosiaalistua ajatusmalleihin ja käytäntöihin, jotka eivät ole perusteltuja nykytoiminnan kannalta. Siilo-ongelma konkretisoituu tilanteessa, jossa organisaation osaamista tulisi kyetä integroimaan: silloin, kun asiakkaalle tulisi tarjota ratkaisuja, jotka mahdollistuvat vain yhdistämällä yrityksen eri toimintojen korkeatasoista osaamista. Siiloja näkyy myös klikkiytyneiden työryhmien ja -parien välillä. Toisaalta voidaan puhua ajattelutapa- ja roolisiiloista, jolloin tietty osaaminen ja työhistoria ohjaavat ihmisiä lähestymään kokonaisuutta aina oman vastuualueen ja itselle tutun näkökulmasta.

Siiloista murtautuminen vaatii sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa

Myös kollegat ohjaavat toisiaan totuttuun muottiin. Tällöin tutusta roolista ulos murtautuminen vaatii todellista sinnikkyyttä. Roolimallit toimivat tehokkaina kehittymisen esteinä, kun ihmiset eivät joudu tarkastelemaan asioita siilon toiselta puolelta ja haastamaan vakiintuneita käytäntöjä. Ratkaisu voi löytyä sekoittamalla osaajia keskenään, jolloin uusien kokoonpanojen kautta syntyy uudenlaisia ratkaisuja. Tämäkään ei kuitenkaan välttämättä vapauta ihmisiä roolisiiloista, mikäli rooli hankkeen tai työryhmän tuotoksen suhteen ei muutu. Siilon yli hyppääminen mahdollistuu parhaiten omakohtaisen kokemuksen ja yhteisen ongelmanratkaisun kautta. Siiloista irtautuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa kamppailua, jotta toiminta ei pääse valumaan entisiin, kapeisiin uomiinsa. Kyseistä tuskaa kuvastaa erään johtajan huomio: ”Vaikka oltaisiin juuri puhuttu, että rajoja pitäisi ylittää, niin seuraavassa hetkessä tehdään käytännön tasolla hyvin kapeasti.” Kuulostaako tutulta?

Tunnistatko organisaatiossasi lymyävät siilot?
Entä millä keinoin teillä kamppaillaan kohti jaettua näkymää?