Kirjoitin taannoin ennustamisen vaikeudesta. Vaikeaa se onkin, muttei mahdotonta. Seuraavassa on kuvattu hyvän ennustajan profiili. Kirjoitus perustuu tämän hetken parhaimpaan tutkimukseen.

Ennustamista on monenlaista, eikä kaikkiin ennusteisiin päde sama päättelymalli. Mutta Philip E. Tetlock, Pennsylvanian yliopiston professori, on löytänyt hämmästyttävän sitkeän kaavan, joka toimii hyvin monenlaisissa ennusteissa.

Aluksi täytyy kuitenkin niellä pieni pettymys: kaikkiin ennustamisen tarkkuutta edistäviin asioihin nimittäin ei voi itse vaikuttaa. Mutta osaan voi, ja niihin kannattaa kiinnittää oikeasti huomiota.

Mitä ennustettiin?

Tetlockin huippuennustajan (”superforecaster”) profiili perustuu kaksivuotiseen pitkittäistutkimukseen, jossa oli mukana 743 osallistujaa, 150 000 ennustetta ja 199 ennustettavaa tapahtumaa.

Ennustaminen kohdistui esimerkiksi öljyn hintakehitykseen, Venäjän luottoluokitukseen, Syyrian pakolaisvirtaan ja Pohjois-Korean ydinkokeeseen. Ennusteita oli hyvin monenlaisia: osa oli kyllä/ei-muotoisia, joissakin taas piti arvioida todennäköisyyttä.

Mielenkiintoista oli, että riippumatta ennusteen muodosta, sisällöstä tai täsmällisyydestä, parhaimmat ennustajat säilyttivät tarkkuutensa läpi kahden vuoden tarkastelujakson. Eikä hyvyys ollut pelkkää ympäripyöreää varovaisuutta, vaan parhaimmisto oli vahvimmillaan silloin, kun he ottivat rohkeimmin kantaa.

Taito ennustaa tulevaa on siis hämmästyttävän stabiili kyky. Mutta mistä se koostuu?

Asiat, joihin ei voi vaikuttaa

Psykologille ei liene yllätys, että yleisälykkyys on yksi parhaimmista selittäjistä ennustetaidolle. Sen merkitys säilyi läpi kahden vuoden tutkimuksen. Älykkyyden ennustevoima kuitenkin pieneni jonkin verran loppua kohden, vaikka ei kadonnut kokonaan.

Sinnikkäällä harjoittelulla pystyi siis lieventämään jonkin verran älykkyyden vaikutusta ennustetarkkuuteen. Näin siitä huolimatta, että älykkyyteen sinänsä ei voisikaan vaikuttaa harjoittelulla.

Ajattelutyylin avoimuus oli lähes yhtä hyvä selittäjä kuin älykkyys. Käytännössä se tarkoittaa kykyä korjata nopeasti käsityksiään, käsitellä epävarmaa tietoa ja kyseenalaistaa itseään. Siihen tuskin voi vaikuttaa paljoakaan, koska se kumpuaa persoonallisuudesta.

Jossain määrin oli merkitystä myös motivaatiolla, joka näkyi sitoutumisena, sinnikkyytenä ja vaivannäkönä tehtävien suhteen. On vaikea sanoa, onko tämä asia, johon voisi itse vaikuttaa. Sitä voisi pitää osittain kiinteänä persoonallisuuden piirteenä, osittain taas tilannetekijänä.

Asiat, joihin voi vaikuttaa

Tehokkain oman vaikutuspiirin sisällä olevista asioista on poliittinen yleistieto. Se heijastaa todennäköisesti yleisälykkyyttä, mutta oli hyvä selittäjä myös itsessään. Yksikään ennustajista ei silti ollut politiikan ammattilainen. Lisäksi he hyödynsivät vain julkisesti saatavilla olevaa tietoa.

Pitkä kokemus saattaa altistaa jopa ajattelun jumiutumiselle. Se voi tuottaa liian vahvan intuition, jolloin ei enää halua ottaa vastaan korjaavaa palautetta. Kuten Daniel Kahneman sanoo, usein sekä huonoimmat että parhaimmat päätökset ovat intuitiivisia.

Yksinkertaisen todennäköisyyslaskennan harjoitteleminen tuotti niin ikään hyötyä ennustetarkkuudelle. Se auttoi keskittymään olennaiseen sellaisissa asioissa, joista oli olemassa hyvin vähän tietoa.

Myös tiimityöstä on apua. Tiedon nopea ja esteetön kulku sekä välitön korjaava palaute jäseneltä toiselle paransivat tarkkuutta. Tarkimmat ennusteet saatiin, kun huippuennustajat laitettiin suurempiin tiimeihin ja hyödynnettiin näiden konsensusta.

Voiko tulos olla totta?

Tulos on oikeastaan aika hämmästyttävä. Parhaimmat ennustajat pystyivät lyömään laudalta CIA:n ja NSA:n kokeneet analyytikkotiimit yli 30 prosenttia paremmilla osumilla. Lisäksi ero keskinkertaisiin ennustajiin oli huikea.

Myös Tetlockin koejärjestely oli harvinaisen pitävä: mittarit olivat luotettavia, tulokset erittäin merkitseviä ja ennusteet sumeaan reaalimaailmaan kohdistuvia.

Viesti on siis harvinaisen selvä – kenellä on varaa olla hyödyntämättä näitä tutkimustuloksia? Yhtä lailla tuloksista hyötyy yritysjohtaja, poliitikko kuin tiedustelupalvelutkin. Ja ihan kuka tahansa, joka haluaa tehdä jatkossa parempia päätöksiä.

Luettavaa:

Mellers B, Stone E, Murray T, Minster A, Rohrbaugh N, Bishop M, Chen E, Baker J, Hou Y, Horowitz M, Ungar L, Tetlock P. (2015). Identifying and Cultivating Superforecasters as a Method of Improving Probabilistic Predictions. Perspectives on Psychological Science, 10, 3, 267-281.

https://www.apa.org/pubs/journals/releases/xap-0000040.pdf

Täällä pääset osallistumaan projektiin:
https://www.gjopen.com/