Miksi rekrytointiprosessissa viestintä on tärkeää myös niiden suuntaan jotka putoavat pois prosessista? Miksi yritykselle on tärkeää muistaa sanoa myös ei kiitos?

Lapsesta asti meidät opetetaan kohteliaiksi; kiitos, ole hyvä, anteeksi. Näitä sanoja pidetään itsestään selvänä osana hyvää käytöstä. Koska opit ovat selkärangassa, voisi kuvitella, että myös rekrytointitilanteissa näiden käyttäminen olisi enemmän kuin selvää – jopa niin selkeää, ettei mikään muu todella ole edes vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tunnu olevan.

Työnhakijoiden kanssa paljon keskusteltuani ja yleistä laajempaa työnhaku- ja hakijakokemuskeskustelua seuranneena on hämmentävää, miten paljon puutteita kiitoksen suhteen tuntuu yhä edelleen olevan. Siitäkin huolimatta, että asiasta keskustellaan paljon ja viestiminen nykypäivän välineillä on tehty erittäin helpoksi (rekrytointijärjestelmät, sähköpostit, mobiili), yllättävän usein työnhakijat jäävät odottamaan vastausta, jota ei kuulu.

Lopussa kiitos seisoo – vai seisooko?

Kaikki töitä hakeneet tietävät, miten työlästä ja kuluttavaa työn hakeminen voi olla. Aikaa menee niin työpaikkojen kartoittamiseen, yritykseen perehtymiseen, hakemusten kirjoittamiseen kuin lähettämiseenkin. Toiveet ja odotukset ovat korkealla. Usein ei kuitenkaan tärppää. Ei kiitos on siis täysin mahdollinen ja jopa odotettavissa oleva vaihtoehto. Pettymys totta kai, mutta sellainen, johon hakija on etukäteen varautunut. Se, mitä hakija ei kuitenkaan osaa odottaa, on viestimättä jättäminen; se, että tietoa ei kiitoksesta ei tulekaan.

Kaikki meistä tietävät, kuinka piinaavaa epätietoisuus ja odottaminen ovat.

Kaikki meistä tietävät, kuinka piinaavaa epätietoisuus ja odottaminen ovat. Voisikin kuvitella, että hakijan panostusta arvostettaisiin sen verran paljon, että kiitosta pidettäisiin keskeisenä ja jopa kriittisenä osana prosessia ja se haluttaisiin välittää niin nopeasti kuin mahdollista. Sen jos jonkin luulisi olevan syvällä selkärangassa. Kun kiitos-sanojen puutteeseen lisätään epätietoisuus ja odottaminen, on soppa valmis; mielikuva organisaatiosta ja sen tavasta kohdella hakijoita ei muodostu kovinkaan mairittelevaksi.

Tärkeä massa

Rekrytointien keskittyessä usein muutamaan kärkiehdokkaaseen unohtuu helposti se suurin ja kaikista tärkein joukko, joka rekrytointiprosessin aikana muodostaa jatkuvaa mielikuvaa organisaatiosta niin potentiaalisena työnantajana kuin myös palveluiden tai tuotteiden tarjoajana. Myös sen tosiasian huomioiminen, että työnhakijat voivat olla nykyisiä ja tulevia asiakkaita, mahdollisia kollegoita tai jopa työnantajia, luulisi luovan riittävää painetta kiitos-sanan käyttämiseen ja kohteliaaseen ja ajantasaiseen kohtaamiseen yhtä lailla kaikkien hakijoiden kanssa. Onnistunut viestintä onkin kriittisen tärkeä osa työnantajakuvan ja laajemman yrityskuvan muodostumista.

Rekrytointiviestintä kaipaakin siis reipasta petrausta niille hakijoille viestimisessä, jotka eivät enää jatka mukana prosessissa. Epätietoisuus ja odottaminen helpottuvat, kun tieto jatkoon pääsystä tai karsiutumisesta tulee mahdollisimman pian. Ikävien uutisten kertominen ei koskaan ole mukavaa mutta sitäkin tarpeellisempaa. Mitä avoimemmin ja rehellisemmin asiasta viestitään, sitä parempi – niin hakijan kuin viestijänkin kannalta. Suomen piirit ovat tunnetusti pienet, joten viestimättä jättäminen ei ole vaihtoehto – myös se on omanlaisensa viesti. Niin rekrytoinnissa kuin rekrytointiviestinnässäkin kannattaa siis asettaa itsensä toisen asemaan ja kysyä: mitä tietoa minä hakijana haluaisin saada?

Kirjoittaja: Saana Rossi