Inhimillinen johtajuus (leadership) perustuu lähes sataprosenttisesti tunteisiin.

Johtajuus ilmenee ihmisten tahtona seurata johtajaa tai oikeastaan johtajan viestimää merkitystä. Päätös seuraamisesta on harvoin laskelmoitu. Niinpä johtajuuden ytimessä onkin tunnereaktioiden herättäminen sekä halu ja kyky ymmärtää omia ja muiden ihmisten tunteita.

Johtaminen (management, administration) on ammattitaitona jokseenkin yksinkertaista. Useimmissa johdettavissa kokonaisuuksissa ammatin suorittamista on vieläpä helpotettu rutiineilla, prosesseilla sekä johtamisjärjestelmillä, jotka parhaimmillaan tuottavat lähes valmiita päätöksiä. Hämmentävän usein käytämme silti johtajina lähes koko energiamme näihin tehtäviin. Usein meidät on valittu johtajiksi, koska suoriudumme näistä työrutiineista sujuvasti ja moitteettomasti. Tehtävistä, jotka periytyvät teollisuudesta, ja jotka periaatteessa voidaan nykyään jo automatisoida.

Teollisen aikakauden johtamisen vielä sinnitellessä on ammattikeskusteluumme noussut myös sen näennäisiä vastavoimia, esimerkiksi tunnejohtaminen. Olemme usein lähteneet tutustumaan aiheeseen erillisenä ja uudenlaisena johtajan työkaluna. Pitäisi varmaan niitä tunteitakin johtaa, eikä pelkästään katsoa näitä numeroita.

Lopetetaan tunnejohtamisesta puhuminen

Johtajuuden koko olemus on tunteiden ymmärtämisessä ja niihin vaikuttamisessa.

Johtajina meidän on tehtävä tälle tietoisesti tilaa elämässämme. Työpaikan tunneilmastolla on todistetusti kokonaisvaltainen merkitys yrityksen suorituskyvylle ja ihmisten hyvinvoinnille. Sen vaalimiseen johtajilla täytyy olla halua ja aikaa. Meidän on aika vähentää merkittävästi johtamisen hallinnollisiin rutiineihin käyttämäämme aikaa ja pyytää IT-osastojamme kehittämään järjestelmiä, jotka suorittavat johdon hallinnollisia tehtäviä automaattisesti.

Kuulen usein väitteen, ettei tunteiden näyttäminen ole suotavaa suomalaisilla työpaikoilla, etenkään johtajien keskuudessa. Tämä on täyttä hölynpölyä, jonka taustalla on sitkeä harhakuva siitä, että tunteiden ilmaisun pitäisi aina olla suurta ja näyttävää. Eihän se näin ole.

Myös johtajuudessa tunteet näkyvät ja niitä tulkitaan eri tavoin, meidän jokaisen persoonallisuudesta riippuen.

Myötätunnon ele johtajalta voi olla kevyt kosketus olkapäälle tai kolmen tunnin kyyneliä pursuava keskustelu. Tsempata voi peukkua näyttäen tai laulaen pöydällä bon jovia.

Onnistumisemme kannalta metodit eivät enää olekaan keskeisiä, vaan tekojemme aitous.

Avaimet merkityksellisiin kohtaamisiin

Johtajuus tunnetasolla on henkilökohtainen elämäntapa, johon on tietenkin hankalaa yrittää luoda menetelmiä tai nyrkkisääntöjä. Mielestäni yksi hyvä tapa alkaa tehdä tälle tilaa elämässään on keskittyä kohtaamisiin. Seuraavat lähestymistavat tai oikeastaan mielentilat ovat ainakin minulle tuottaneet merkityksellisiä kohtaamisia ja myöhemmin tunnerikkaita yhteisöjä:

  • Aitous, nöyryys ja avoin jakaminen ovat tärkeitä suuren yleisön edessä ja verkostoissa. Tunteisiin voimme tällöin vaikuttaa valikoiduilla menetelmilläkin, mutta tällöin johtajuutemme tilalle tulee pahimmillaan kylmää joukkopsykologiaa tai jopa manipulointia.
  • Arvostus, uteliaisuus ja iloisuus korostuvat kohdatessamme ensi kertaa tuntemattomia ihmisiä. Ne luovat kohtaamisen intuitiivisen vaiheen aikana tunnetason perustan tietoisen mielen keskustelulle.
  • Läpinäkyvyys, välittäminen ja rakkaus ovat lähijohtamisemme arjen perustuksia, joilla voimme lujittaa olemassa olevia ihmissuhteitamme.

Tunteet ovat siis johtajuudessa läsnä koko ajan, niin suurten yleisöjen edessä kuin intiimeissä kahdenkeskisissä tilanteissakin. Johtaminen on vauhdilla siirtymässä hierarkioista verkostoihin, joissa johtajuudesta tulee entistä enemmän kollektiivista. Johtamistilanteetkin ovat verkostoissa aiempaa lyhyempiä ja niiden arvo mitataan pääasiassa ihmissuhteiden onnistumisella. Tällaisessa ympäristössä johtaminen ja mekaaninen menetelmien toistaminen ei enää toimi. Johtajina meidän on elettävä siten, että johtajuutemme synnyttää kipinöintiä tunnetasolla, meissä itsessämme ja seuraajissamme.