YLE esitti taannoin tiededokumentin nerouden rakennuspalikoista. Resepti oli äärimmäisen mielenkiintoinen mutta psykologisesti yllättävän yksinkertainen.

Neroja on tietysti monenlaisia, joten kaikkia ei voi niputtaa saman sateenvarjon alle. Siitä huolimatta, kun katsotaan musiikin, matematiikan tai maalaustaiteen neroja, löytyy taustalta samantyyppisiä tekijöitä.

Erityislahjakkuus, motivaatio ja luovuus – näiden kolmen psykologisen palikan avulla selittyy yllättävän iso osa neroudesta.

Lahjakkuus luo potentiaalin

Mozart oli Mozart, koska hänellä oli musiikillinen erityislahjakkuus jo syntyessään. Kahdeksanvuotiaana hän soitti pianoa paremmin kuin moni koko ikänsä harjoitellut mestari. Erityislahjakkuus on nerouden synnynnäinen osa, joka suuntaa kyvyt jotakin tiettyä taitoa kohti – se jokin, jota ei voi oppia vain harjoittelulla.

Erityislahjakkuus voi olla myös verbaalista tai matemaattista. Silloin tullaan jo hyvin lähelle perinteisen älykkyyden osa-alueita. Mekanismi on joka tapauksessa sama kuin muusikkonerolla: tietty ominaisuus on syntymästä saakka niin vahva, että se tulee esiin hyvin nuorena.

Erityislaatuisia kykyjä on yleensä melko helppo tunnistaa ja kehittää. Mutta ilman persoonallisuuden vaikutusta lahjakkuus jää hyödyntämättä.

Persoonallisuus pelastaa

Väitän, että erityislahjakkuudella ilman sitä tukevaa persoonallisuutta ei tee mitään. Persoonallisuus sisältää sekä luovan tarpeen että motivaation harjoitella.

Pelkkä tekninen taituruus jää ontoksi, jos ei ole aitoa tarvetta erottua muista. Tässä vaiheessa peliin astuu luovuus. Pakonomainen tarve luoda jatkuvasti jotakin uutta on jokaisen neron taustalla. Latteuksille ei ole siellä sijaa.

Toisaalta taas mikään taito ei kehity ilman halua parantaa sitä. Jotta pianistinero jaksaisi tehdä tuhannet toistot, tarvitaan kova motivaatio kehittyä paremmaksi. Kun halu puuttuu, harjoittelu hyytyy.

Luovuuden lisäksi siis motivaatio vaikuttaa nerouteen. Jokainen voi olla luova ajatuksissaan, mutta jotta ainutlaatuisuus oikeasti realisoituisi, pitää olla valtava halu kehittää oma lahjakkuus huippuunsa. Kun luovuus ja harjoittelumotivaatio yhdistyvät, pääsee nerokas ajattelu realisoitumaan.

Loppu onkin oikeastaan enää tilastotiedettä. Monella ihmisellä on jokin erityislahjakkuus, kova motivaatio tai luova ajattelutapa. Mutta äärimmäisen harvoin kaikki kolme yhdistyvät samassa ihmisessä. Siksi nerous on niin harvinaista ja arvostettua.

Tieteellisen selittämisen latteus

Kirjoittaessani tätä blogia itselleni heräsi tiettyjä epäilyksiä. Onko koko edellinen litania sittenkin vain yksinkertaistava yritys psykologisoida nerouden käsite? Ehkä haluan trivialisoida sellaista asiaa, joka ei tieteeksi taivu.

Pitäisikö neroudessa säilyttää sittenkin tietty määrä mystiikkaa, jotta se olisi mielenkiintoisempaa?