Voiko luovuutta mitata?
Luovuus” ja ”mittaaminen” eivät käsitteinä osu luontevasti yhteen. Monelle mittaaminen, analyysi ja rationaalisuus ovat mahdollisimman kaukana luovuudesta. Tuntuu, että on olemassa jotakin sellaista kuin ”luovuuden sietämätön vapaus”, joka katoaa, jos luovaa toimintaa yritetään mitata, punnita ja paketoida. Psycon Oy:n luovuustutkimuksessa päätettiin kuitenkin ottaa luovuutta sarvista määrittelemällä ja mittaamalla se.
Luovuus on perinteisesti ollut psykologian historian vaikeampia kohteita määritellä, tutkia ja mitata. On helppo sanoa, mitä luovuus ei ole, tai että sen kyllä tunnistaa, kun se tulee vastaan. Valistunut mielipide ja näppituntuma löytyy ainakin jokaiselta taiteilijalta ja psykologilta. Mutta empiirinen ja systemaattinen tutkimus vaatii toimivaa määritelmää, jotta päästään yli nojatuolipohdiskelusta. Määritelmän löytäminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi.
Historian sillisalaatti
Luovuustutkimuksen teoreettinen tausta on harvinaisen monitahoinen, vaikka se rajattaisiin pelkkään psykologiaan. Ehdokkaina luovuuden likiarvoiksi on ollut laaja kirjo perinteisiä psykologian tutkimuskohteita: ajattelutyylejä, älykkyystutkimusta ja persoonallisuudenpiirteitä. Toisinaan taas luovuus on määritelty nimenomaan näistä kaikista poikkeavaksi piirteeksi. Ja onpa vielä joku määritellyt sen ”määrittelemättömäksi” piirteeksi.
Käytännössä luovuustutkimuksen ongelmana ovat olleet erilaiset yksipuolistukset ja määritelmien subjektiivisuus, kun jokainen tutkija on löytänyt omasta mielestään parhaimman näkökulman aiheeseen. Osa on korostanut luovuudessa itse ajatteluprosessia ja henkilöä, kun taas toinen suuntaus on keskittynyt ainoastaan lopputuotteeseen. Kolmansille kyseessä on ollut pelkkä ongelmanratkaisuprosessi.
Luovuus sumealla alueella
Kun luovuuden käsitettä lähestyy psykologisesti, historiallisesti ehkä parhaiten määritelty tausta löytyy ajattelu- eli kognitiivisista tyyleistä. Tällainen tulkinta sijoittaa luovuuden johonkin älyllisten kykyjen ja persoonallisuuden välimaastoon. Sinne samalle, sumealle alueelle, johon on viime aikoina sijoitettu esimerkiksi tunneäly. Maaston sumeus ei tosin ole itse luovuuden vika, vaan enemmän kysymys on siitä, että perinteisen differentiaalipsykologian lokeroiden määrä on kovin rajallinen.
Eräs ajattelutyyleihin perustuva näkemys on luovuus ns. divergenttinä ajatteluna. Divergentti ajattelu koostuu ajattelutavan sujuvuudesta (fluenssi), joustavuudesta (fleksibiliteetti) ja omaperäisyydestä (originaliteetti). Kun nämä yhdistyvät, lopputuloksena syntyy luovaa ajattelua. Tällaisen näkemyksen hyvä puoli on sen monipuolisuus. Se ei väkisin yritä palauttaa luovuutta vain esimerkiksi persoonallisuuteen tai älykkyyteen, vaan aidosti myöntää käsitteen monipuolisuuden.
Lisäksi divergentin ajattelun potentiaalista ennustaa luovuutta on olemassa myös empiiristä näyttöä. Se on siis todennäköisesti välttämätön – vaikkakaan ei ehkä riittävä – ehto luovan toiminnan olemassaololle.
Kun divergenttiin ajatteluun yhdistää vielä kyvyt ja oikeanlaisen motivaation, on ainakin psykologisella tasolla olemassa uskottava resepti luovuudelle. Tässä näkemyksessä yhdistyy kolme tärkeää komponenttia:
uutta luova ajattelutapa (divergentti ajattelu),
kyky prosessoida tarvittavaa tietoa (älykkyys) ja
motivaatio saada aikaiseksi jotakin konkreettista (luova tarve ja muut persoonallisuustekijät).
Psyconin luovuustutkimus
Ajattelun luovuutta päätettiin tutkia Psycon Oy:n henkilöarviointiasiakkailla, jotka antoivat suostumuksensa ylimääräisten tehtävien tekemiseen arviointipäivän aikana. Tutkimus oli osa Helsingin yliopistolle tehtävää psykologian pro gradu -työtä. Gradututkimus täydensi aikaisemmin tehtyä selvitystä henkilöarviointitestien kyvystä ennustaa divergenttiä ajattelua (Furnham & Nederström, 2010).
Tutkimukseen osallistui 121 arviointiasiakasta, jotka edustivat melko tasaisesti koko Psyconin asiakaskuntaa. Testipatteristossa oli seitsemän erilaista testiä ja asiakkaan tekemä itsearvio omasta luovasta taipumuksesta. Tavanomaisempien testien lisäksi tutkittiin mieltymystä esteettiseen monimutkaisuuteen sekä ns. think outside the box -tehtävässä suoriutumista. Näiden tulosten lisäksi tutkittiin koulutuksen, sukupuolen ja iän yhteyksiä divergenttiin ajatteluun.
Tuloksia syntyi suuri määrä, koska tutkittavia muuttujiakin oli monenlaisia. Aineiston vahvuus oli siinä, että se yhdisti sekä suorituskykypohjaisia että itsearviointiin perustuvia menetelmiä. Mielenkiintoisin tulos löytyi, kun tutkittiin luovuutta mittaavien komponenttien keskinäisiä korrelaatioita, mikä paljasti luovuuden rakenteen ja itsearvioinnin suhteen eri testeihin.
Divergentillä ajattelulla yhteyksiä moneen suuntaan
Sekä persoonallisuus että älykkyys olivat vahvasti yhteydessä luovuutta mitanneisiin tehtäviin. Älykkyys oli yhteydessä osallistujan itsearvioon omasta luovuudesta, ajattelun joustavuuteen sekä think outside the box -tehtävässä suoriutumiseen. Persoonallisuudenpiirre ”Avoimuus uusille kokemuksille” oli yhteydessä osallistujan monimutkaisuuden mieltymykseen, itsearvioon ja divergenttiin ajatteluun.
Kokemuksellinen ja mielikuvituksellinen kognitiivinen tyyli olivat yhteydessä niin ikään divergenttiin ajatteluun ja ajattelun omaperäisyyteen. Mielikuvituksellisuus oli lisäksi yhteydessä ajattelun joustavuuteen, joka on tärkeä divergentin ajattelun osaalue. Oikeastaan jokainen näistä osaalueista liittyi toisiinsa juuri siten, kuin valistuneiden oletusten perusteella voisi ennustaa.
Kaiken kaikkiaan ajatus divergentin ajattelun merkityksestä luovuuden määrittelyssä tuntui erittäin lupaavalta. Yhteyksiä persoonallisuuteen ja kykyihin löytyi juuri sopivasti: niiden suunta ja voimakkuus tukivat teoreettisia oletuksia divergentin ajattelun tärkeydestä, mutta eivät kuitenkaan kokonaan selittäneet pois sen merkitystä. Kokonaisuutena tulokset ovat merkittävä lisä aikaisempaan jäsentymättömään ja ei-empiiriseen luovuuskeskusteluun.
Toistaiseksi löydöt ovat melko teoreettisia, mutta jatkossa syntynee suoria sovelluksia myös henkilöarviointiin, koska yhteydet tutkittiin käytössä olevilla ja validoiduilla menetelmillä. Psycon Oy onkin kehittämässä työkalua uuden yhdistelmämuuttujan kartoittamiseksi (divergentti ajattelu + luova tarve + älykkyys). Työkalu on jo kokeiluvaiheessa ja sen avulla saadut ennusteet yksilön luovuudesta vaikuttavat hyvin lupaavilta.
Luovuus voimavarana – pelkkä klisee?
Kun luovuudesta aletaan puhua voimavarana, siirrytään yleensä kliseiden ja myyntipuheiden maailmaan. Mutta tietty totuus asiassa näyttäisi olevan. Luovuuden takana näyttäisi olevan juuri niitä ajattelutapoja, joiden merkitystä aina muistetaan korostaa nykyisessä organisaatioilmapiirissä.
Nopeasti muuttuvissa tilanteissa kyky sopeutua ennakoimattomaan, älyllinen avoimuus ja joustava ongelmanratkaisu ovat varmasti myös käytännön tasolla tärkeitä asioita. Varsinkin henkilöarvioinnissa näiden ominaisuuksien kunnollinen määritelmä ja mittaustyökalu ovat käyttökelpoisia välineitä, joilla arviointien osumatarkkuutta voi lisätä.
Kun luovuustutkimuksen tuloksia mietitään tätä taustaa vasten, ne eivät enää tunnukaan niin teoreettisilta. Luovuus ei ole pelkkä tieteenhistoriallinen tai psykologinen kuriositeetti vaan entistä tärkeämpi osa arkipäivän toimintaa.
Mikael Nederström
tutkimuspäällikkö
etunimi.sukunimi@psycon.fi
Luettavaa:
Katarina Pekkonen (2010).
Luovuus – sen osa-alueet ja niiden yhteydet älykkyyteen, kognitiivisiin tyyleihin ja persoonallisuuteen. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, psykologian laitos.
Furnham, A. & Nederström, M. (2010).
Ability, demographic and personality predictors of creativity. Personality and Individual Differences, 48, 957–961.