Muutos tuntuu olevan tämän ajan ydinsana. Yhteiskunta, talous, työ ja kaikki muu tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Toisaalta, elämähän on itsessään jatkuvaa muutosta. Kehitys ei ole koskaan pysähtynyt ja tuskin koskaan tulee eteen pysähtynyttä, stabiilia tilannetta. Ehkä jatkuvasta muutoksesta puhuminen ja tasaisen ajan odottaminen kannattaisi lopettaa. Hedelmällisempää olisi keskittyä uusiin tapoihin toimia.

Viime aikoina on kirjoitettu paljon nuorista sukupolvista, heidän uudenlaisesta arvomaailmastaan ja odotuksista työelämää kohtaan. Samaan aikaan sosiaalinen media tuntuu valtaavan alaa. Voisiko näillä ilmiöillä olla jotain yhteistä?

Olin toukokuussa tilaisuudessa, jossa tehtiin nopea yleisökysely. Kyselyn päätyttyä tarkasteltiin mm. sukupolvien eroja. Pelottava, esille noussut yksityiskohta oli, että X-sukupolven eniten käyttämä sana oli ”minä”. Y-sukupolven eniten käyttämät sanat edustivat yhteisöllisyyttä. ”Minä”–sanaa ei löytynyt top10:stä lainkaan. Lieneekö sattumaa, että sosiaalisesta mediasta on enenevässä määrin alettu käyttää nimitystä yhteisöllinen media. Kysehän on yhdessä tekemisestä, tiedon jakamisesta ja verkostoitumisesta.

Digitaalisuus on mahdollistanut mm. etätyön yleistymisen ja tiimien maantieteellisen hajaantumisen. Tämä tuo haasteita johtamiseen. Tulevaisuudessa työ moninaistuu entisestään. Jo nyt puhutaan hajautetusta asiantuntijuudesta ja kootaan virtuaalitiimejä myös yritysten ulkopuolelta. Projekti voidaan toteuttaa kootulla tiimillä ja projektin loputtua tiimi hajoaa jatkaakseen erilaisissa kokoonpanoissa. Mitä etua tällaisesta on? Näin saadaan sopivimmat asiantuntijat koottua nopeasti projektin ääreen. Entä mitä se vaatii? Luonnollisesti verkostoitumista ja sähköisiä kanavia, joiden kautta pystytään työskentelemään. Tärkein lienee toimintatavan muutos, jotta tietyn asian ympärille kootut tiimit hyväksytään.

Vuosikymmenten myötä tiedon ja tietolähteiden määrä on moninkertaistunut. Tämä on lisännyt onnekkaiden sattumien määrää. Joskus löytää helposti erittäin osuvaa tietoa, toisinaan tiedon löytyminen tuottaa huomattavasti enemmän työtä.

Miten itse toimit, jos tarvitset tietoa? Moni avaa Googlen ja kokeilee, josko löytäisi jotain. Yleensä tietoa löytyy, mutta sen laadusta ei aina ole takeita. Miltä tuntuisi heittää kysymys sähköiselle verkostolle? Vastauksina tulisi jo tarkistettuja linkkejä, omia kokemuksia tai vinkkejä asiantuntijoista. Itse kokeilin tätä äskettäin. Sain hetkessä riittävästi tietoa viedäkseni asian eteenpäin. Googlettamalla olisin todennäköisesti löytänyt osan tiedosta, mutta kokemukset ja suositukset olisivat jääneet saamatta.

Me Psyconilla avasimme blogin huhtikuussa. Tavoitteena on tarjota asiakkaillemme foorumi, jossa ajankohtaisia aiheita käsitellään hieman kevyemmässä muodossa. Sen, olemmeko onnistuneet siinä, määrittävät lukijat. Antoisia lukuhetkiä, tervetuloa keskustelemaan aiheista osoitteessa: www.psycon.fi/blogi!

Terhi Aho
Päätoimittaja