Työkaluna oma persoona
Teksti: Tiina Parikka Kuvat: Matti Immonen
Johtajan työ vaatii hyvää itsetuntemusta – ja ihmistuntemusta. Clarisse Berggårdh pohtii hyvän johtajuuden haasteita.
Clarisse Berggårdh, 43, on istunut Sanoma Magazines Finlandin toimitusjohtajan pallilla vuoden päivät. Eteneminen uralla ei ole ollut tietoista vallan tavoittelua, vaan halua tehdä työtä ja organisoida.
– Se, joka tavoittelee pelkästään valtaa, ei ole kokenut, mitä on vastuu, Berggårdh toteaa.
– Yksi johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky ottaa ja kantaa vastuuta – ja se ei ole helppoa. Heti nimityksen jälkeen tunsin samanlaista pakahduttavaa vastuuta kuin esikoiseni syntymän jälkeen. Vie aikansa ennen kuin siihen tottuu. Sanoma Magazinesille vuonna 2006 siirtynyt Berggårdh ei ole aikaisemmin työskennellyt toimitusjohtajana.
– Tämä on aika erilaista johtamista kuin operatiivisen henkilöstön johtaminen. Toki johtoryhmä on minun tiimini, mutta samalla tavalla tässä ei ole kollegoja ympärillä. Johtoryhmässä kukin ajaa oman yksikkönsä etuja ja minun tehtävänäni ryhmän vetäjänä on myös sovitella jäsenten välisiä ristiriitoja, Berggårdh pohtii muuttunutta rooliaan.
Ensimmäisen vuoden aikana hänellä oli tukenaan Psycon Oy:n toimitusjohtaja Tapani Haavisto, joka kävi noin kerran kuussa sparraamassa häntä.
– Kun oma esimies ei ole samassa talossa eikä edes samassa maassa, on hyvä keskustella ja päästä käsittelemään ajatuksiaan toisen ihmisen kanssa, Berggårdh kiittää coaching-ohjelmaa.
Hän myöntää, että johtajan tehtävässä on toisinaan yksinäistä.
Hyvän johtajan malli
– Isosiskon rooli oli ensimmäinen johtamistehtäväni. Pikkuveljiä piti aina vähän ohjata, Clarisse Berggårdh naurahtaa.
Hänellä on johtajuuteen hyvin ihmisläheinen ote. Esikuvista kysyttäessä hän toteaa, että monet eri ihmiset työuran varrella ovat vaikuttaneet hänen johtajuuskuvaansa, mutta enemmänkin ihmisinä kuin johtajina. Jos nyt kuitenkin joku pitää nimetä, Berggårdh mainitsee nykyisen esimiehensä Eija Ailasmaan.
– Ihailin häntä jo kauan ennen kuin hänestä tuli esimieheni.
Berggårdh ei ole miettinyt johtajuuden haasteita naiseuden kautta, mutta myöntää, että naisen on helpompi pitää naista esikuvana. Hän myös ihmettelee, miksi naisia on niin vähän johtotehtävissä.
– Tämä tehtävä sopii naiselle niin hyvin. Hyvä johtaja on kiinnostunut ihmisistä, vuorovaikutteinen, sovittelija ja hyvän paineensietokyvyn omaava. Nämä ominaisuudet yhdistetään usein naiseen, eikö totta?
Toki johtajuudesta löytyy perinteisesti miehisiäkin piirteitä kuten riskinottokyky ja kyky tehdä päätöksiä.
– Hyvin erilaiset ihmiset voivat olla hyviä johtajia. Tärkeintä on tuntea itsensä, koska johtamisen tärkein työkalu on oma persoona. Itsetuntemuksen rinnalla tarvitaan hyvää ihmistuntemusta. Eri tilanteet vaativat erilaisia toimintatapoja ja vain tuntemalla ihmiset ja heidän motivaationsa voi tunnistaa oikean tomintatavan.
Mittarit johtajan peilinä
Persoonan vastapainona johtajalta vaaditaan erilaisten roolien hallintaa. Roolien hallitseminen mittaa Berggårdhin mielestä johtamisen onnistumista. Mittaamisen tukena hän mainitsee tärkeänä työkaluna 360°-arvioinnin.
– Samat ihmiset nauravat vitseilleni nyt kovemmin ja kauemmin kuin ennen. Ilman palautetta on vaarana sokeutua työlleen ja itselleen. Siksi on tärkeää, että alaisilla on mahdollisuus antaa palautetta anonyymisti.
Berggårdh pitää oikeanlaista palautetta tärkeänä myös johtajan kehityksen kannalta.
– Olen oppinut parhaiten saamani palautteen ja omien virheiden kautta.
Asetettujen (taloudellisten) tavoitteiden saavuttaminen on Berggårdhin mukaan vain lopputulos. Tärkeämpää on se, miten toivottuun tulokseen päästään ja tässä 360°-arvioinnit ovat tärkeä työkalu. Niillä mitataan sekä alaisten että itsensä johtamistaitoja.
Taikapölyä
Johtaminen on ihmisten motivoimista. Clarisse Berggårdh uskoo, että ihmisten motivoiminen ja tukeminen nousee tulevaisuudessa yhä tärkeämpään rooliin.
– Miten henkilöstöstä saa koko kapasiteetin irti? Miten he jaksavat työskennellä ristipaineessa? Samalla kun puhutaan työhyvinvoinnista ja jaksamisesta, työn paineet kasvavat eikä aikaa ole tulevaisuudessa luvassa ainakaan enempää. Me elämme täällä paljon Disneyn maailmassa ja puhunkin aina taikapölystä, jolla tekemisiin saataisiin uutta energiaa ja intohimoa.
Vanhat koulukaverit sanovat nähneensä jo opiskeluaikoina, että Clarisse Berggårdhissa on potentiaalia.
– Omista kyvyistä syntyy käsitys vasta haasteiden edessä, Berggårdh sanoo.
Älykkyyden ja kyvykkyyden rinnalla hän haluaa korostaa energiatason ja asenteen merkitystä.
– Pelkkä kyvykkyys yksin ei riitä.
Nöyrin mielin
– Äitini oli kotiäiti, mutta valehtelin aina koulussa, että hän on töissä. Minusta oli noloa, ettei äidillä ollut työnumeroa, johon
soittaa, Clarisse Berggårdh kertoo.
Siksi oma työ ja oman rahan ansaitseminen on aina ollut hänelle tärkeää. Töihin hän menikin heti lukion jälkeen.
– Halusin matkustella, joten menin Finnairille lentokenttävirkailijaksi töihin. Tein pitkiä työrupeamia ja sitten käytin pitkät
vapaat matkusteluun. Jo silloin huomasin pohtivani miten työt saisi organisoitua paremmin.
Halu kehittää ja organisoida johti kaupallisten opintojen pariin. Hankenilla 23-vuotias, työelämästä koulun penkille
palannut nainen tunsi itsensä kovin aikuiseksi ja kokeneeksi suoraan lukiosta tulleiden 19-vuotiaiden joukossa. Niinpä
railakas opiskelijaelämä jäi kokematta ja Clarisse valmistui kolmessa vuodessa.
– Loppujen lopuksi siis valmistuin aika lailla samoihin aikoihin oman ikäluokkani kanssa, minun polkuni vain oli vähän erilainen.
1990-luvun alkupuolella valmistuneille oli tarjolla lähinnä puhelinmyyjän hommia. Clarisse oli onnekas ja ylpeä
vientiassistentin paikastaan Valiolla.
– Uskon, että meitä vuosina 1992, 1993 ja 1994 valmistuneita yhdistää tietty nöyryys. Kun töitä ei kerta kaikkiaan ollut, niitä
oppi arvostamaan. Viisi vuotta aiemmin valmistuneet suorastaan revittiin työmarkkinoille ja he lähtivät takinliepeet hulmuten
suuriksi johtajiksi.
Seuraava siirto kuvaa hyvin työmarkkinoiden vaikutusta urakehitykseen. Vuosituhannen vaihteen it-buumissa hän siirtyi alalle
konsulttitehtäviin. Samoihin aikoihin syntyi hänen esikoisensa ja toinen lapsi pari vuotta myöhemmin.
– Meillä vanhempainvapaa on aina puolitettu. Se, että mieheni on pitänyt osuutensa vanhempainvapaasta on ollut meillä ihan
luonnollinen ja itsestäänselvä valinta, Clarisse selittää perheen ja työn yhdistämistä.
Median kanssa ostajan roolissa työskennellyt Clarisse Berggårdh siirtyi mediatoimisto Dagmarin asiakkuusjohtajaksi
vuonna 2003.
– Kun kolme vuotta myöhemmin tulin Sanoma Magazinesiin vetämään mediamyyntiä, talo oli minulle jo monin tavoin tuttu.
Toimitusjohtajaksi hänet nimettiin joulukuussa 2009 ja hän aloitti tehtävässä helmikuun alusta 2010.
