Elämme Suomessa ja koko maailmassa vaikeasti ennustettavaa ja näköalatonta

aikaa. Samanaikaisesti toimiympäristömme muuttuu radikaalisti. Talouden elpymistä

koskevissa puheissa on kannettu huolta siitä, pystyvätkö suomalaiset yritykset

vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön haasteeseen. Muuttuva toimintaympäristö

näyttäisikin edellyttävän johtamiselta aiempaa rohkeampaa yrittämistä

ja tulevaisuuden visioimista, mutta samalla myös harkitumpaa strategista

osaamista ja hyviä muutosvalmiuksia.

Johtajan työ vaatii hyvää itsetuntemusta – ja ihmistuntemusta. Clarisse Berggårdh pohtii hyvän johtajuuden haasteita.

Jos menisimme aikakoneella 1970-luvulle ja toisimme tuolta aikakaudelta mukanamme avomielisen sekä kriittisen henkilöstöpäällikön tutustumaan meidän aikaamme, voisimme todistaa kahdenlaisia reaktioita.

Coaching on erityisesti Suomessa ja myös maailmalla suhteellisen ”nuori” kehittämistyökalu.  Varsin helposti se mielletään vielä työskentelytavaksi, jonka avulla toivotaan ongelmista kärsivän johtajan löytävän valon.

Talent managementista puhutaan paljon, mutta sen alla piilevää psykologista dynamiikkaa tunnetaan vähemmän.