Vieraskynä: Pelon kokemuksia suomalaisissa työyhteisöissä
Työolobarometrien perusteella Suomessa on työpaikkakiusaamista eniten Euroopassa. Työpaikkakiusaaminen voidaan määritellä henkisen väkivallan muotona ”pitkään jatkuvana toistuvana kiusaamisena, sortamisena, mitätöintinä ja niiden kaltaisena kielteisenä käyttäytymisenä, jonka kohteena ihminen kokee itsensä puolustuskyvyttömäksi.” Tällaisen käyttäytymisen tunnusmerkkejä ovat useimmiten muun muassa sosiaalinen eristäminen, maineen tai aseman loukkaaminen, työnteon vaikeuttaminen ja loukkaaminen, suulliset ja kirjalliset uhkaukset, sukupuolinen häirintä ja ahdistelu.
Erityisen ikävää on se, että tutkimusten mukaan monet näistä muodoista ilmenevät samanaikaisesti ja vahvistavat toinen toisiaan. Työntekijöiden huono kohtelu synnyttää pahimmillaan lamaannuttavaa pelkoa, jonka seurauksena asiantuntijoiden osaaminen jää vajaakäyttöön ja johtajuuden merkittävimmät hyödyt – tuki, arvostus, luottamus – työyhteisön uudistumisessa jäävät saavuttamatta.
Internetissä sähköisellä tiedonkeruualustalla www.panoptika.fi vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana kerättiin suomalaisten asiantuntijoiden tarina-aineisto, jonka perusteella työyhteisön ilmapiiri näyttää muuttuvan vihamieliseksi suhteellisen helposti. Pelko on vahvasti esimiesalaissuhteeseen liittyvä tunne. Kirjoittajat kuvaavat pelkoa negatiivisena ilmiönä, joka vähentää heidän sisäistä motivaatiota ja sitoutumista työyhteisöön sekä huonontaa yhteistoimintaa. Äärimmillään pelko lamaannuttaa työntekijät, estää osaamisen esilletuomisen sekä organisaation oppimisen. Pelon kokemukset syntyvät murtumakohdissa, joissa asiantuntijoiden työhön liittyvät ihanteet rikkoutuvat. Asiantuntijoilla – ja työntekijöillä yleensäkin – on runsaasti ihanteita siitä, miten hyvä työyhteisö toimii ja miten he haluavat itseään kohdeltavan työpaikalla.
Pelottelu ja asemavalta näyttävät kietoutuvan erottamattomasti yhteen työyhteisöissä. Tyypillistä ihmisen psykologisille pelonhallintamekanismeille on sellaisten torjuntamekanismien käyttö, jotka vääristävät havaintoja ja heikentävät ongelmanratkaisukykyä. Pelon on todettu lisäävän etnosentrisisiä asenteita ja konservatiivisuutta. Ihmiset näyttäisivät pelkäävän enemmän kuin heidän faktojen nojalla olisi aiheellista. Toisin sanoen pelko valtaa ihmisen ja vaikuttaa meissä, kun alamme spekuloida – yksin tai yhdessä – mikä on pahin mahdollinen vaihtoehto. Pelko vähenee kun tietoa saadaan lisää, osa vaihtoehdoista voidaan sulkea pois, kun toimija saa oman aktiivisuutensa kautta pelon hallintaan.
Millaisia vaihtoehtoja pelolla johtamiselle voidaan tarjota? Johtajuus voitaisiin laskea alas jalustalta ja tehdä johtajuuden kesyttämisestä organisaatioiden uudistumisen keino. Kesyttäminen voisi tapahtua jakamalla valtaa ja vastuuta johtajien ja alaisten välillä. Jokaiselta työyhteisön jäseneltä kaivataan kykyä arvioida omia ja toistensa reaktioita ja käsitellä asioita yhteistoiminnallisuuden periaatteiden mukaisesti. Ellei johtajuuden vuorovaikutteisuuteen ja osallistavuuteen kiinnitetä huomiota, jäävät johtajuuden hyvät ja positiiviset vaikutukset työyhteisöissä saavuttamatta. Johtajuuden kesyttämiseen liittyy siis johtajuuden jakamisen haaste, jonka mukaan asiantuntijaorganisaatioissa on tarpeellista jakaa ainakin.
Marja Eriksson
KTT, dosentti
(ma professori, lehtori)
Tampereen yliopisto,
Johtamistieteiden laitos.
2007–2010 Suomen Akatemian ja Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa Johtajuus, valta ja pelko (Leadership, power and fear; LEAR) tutkitaan työpaikkakiusaamisen, huonon johtajuuden ja pelolla johtamisen ilmenemismuotoja suomalaisissa asiantuntijaorganisaatioissa.
Lear-tutkimushanke, Johtamistieteiden laitos, Tampereen yliopisto.
Yhteystiedot: http://lear.uta.fi marja.eriksson@uta.fi