Strateginen tiedejohtajuus haasteena myös Aalto-yliopistossa
Teksti: Milja Helin, Kuvat: Johanna Viljakainen
Tiedejohtamisen järjestelmällinen kehittäminen on tutkija Jari Ylitalon mukaan yksi uuden Aalto-yliopiston haasteista. Akateemista johtajuutta tutkiva Ylitalo näkee nyt elettävän kiihkeää siirtymävaihetta. Huhtikuun alussa aloittanutta uutta rehtoria on jo odotettu.
– Varsinainen muutosjohtaminen alkaa vasta Aalto-yliopiston aloittaessa toimintansa ensi vuoden alusta ja muutosprosessi kestää varmasti pitkään, visioiden mukaan vuoteen 2020, Ylitalo uskoo.
Aalto-yliopiston muutosorganisaatio ja valmistelutyö on ollut tähän saakka hyvin strukturoitua ja se on kaikilla tahoilla otettu vakavasti. Ylitalon mukaan henkilöstöstä osa on ehkä vielä odottavalla kannalla, mutta hienoa on se, että opiskelijat ja heidän edustajansa on laajasti otettu mukaan prosessiin. Se on selkeä viesti siitä, että opiskelijat ovat keskeinen osa yliopistoyhteisöä ja heidät halutaan sitouttaaa siihen sekä Aalto-yliopiston uudistuvaan opetus- ja opiskelukulttuuriin.
Esimiehillä vastuu myös tiedejohtamisessa
Tiedejohtamiseen liittyvät haasteet ovat akateemisessa maailmassa tyypillisiä. Johtaminen on Ylitalon tutkimusaineiston mukaan ollut akateemisissa yhteisöissä varsin yksilöllistä ja kirjavaa.
– Löytyy esimerkillisiä yksikkö- ja henkilöjohtajia, mutta myös varsin passiivista, säilyttävää tai joissain tapauksissa yhteisön kannalta jopa haitallista toimintaa. Hajontaa olisi saatava pois, esimiesten olisi tunnistettava roolinsa ja voitava hoitaa sitä. Ajankäyttökysymykset ovat tietysti tässä oma ongelmansa, Ylitalo myöntää.
Aalto-yliopistossa tullaan määrittelemään johtamisjärjestelmät sekä eri johtamistasoille kuuluvat roolit. Tähän kuuluu myös säännöllinen seuranta. Muutosta tulee Ylitalon mukaan myös siihen, että tietyt koulutukset pitää käydä tiettyjä tehtäviä varten.
– Esimiesten vastuu painottuu, kun ennen koulutuksiin ilmoittautuminen on ollut enemmän yksilön oman aktiviisuuden varassa, Ylitalo arvioi.
Ylitalo uskoo, että johtajuus ei ole vain yksilöiden asia, vaan yhteistyösuhteiden kehittämistä myös alaisten osalta.
– Johtajuus ja vastuuroolit on otettava vakavasti. Akateemiseen johtajuuteen liittyy paljon monenlaisia vastuita; vastuu opiskelijoista, vastuu alaisista ja vastuu yhteisistä asioista. Tämä on selkeä haaste myös Aalto-yliopistossa, koska tähän asti akateeminen johtaja on melko tavalla arjessa pätevöitynyt, ja jotkut ovat sitten kasvaneet strategisiin vastuurooleihin.
Perinteisessä yliopistohallinnossa johtamisen auktorisointi on tullut alhaalta päin ja yhteisö on valinnut itse johtajansa, jopa rehtorin. Aalto-yliopiston säätiömallissa säätiön hallitus nimeää johtajat. Myös tieteiden välinen ja poikkitieteellinen tutkimus tulee Ylitalon mukaan olemaan sekä haaste että mahdollisuus.
Vertaistukiryhmät helpottavat akateemista johtajuutta
Ylitalon vetämä Academic Leadership -projekti on vertaisryhmätyyppinen professorien valmennusryhmä, jossa on jo nyt mukana professoreita kaikista kolmesta Aalto-yliopistoon liittyvästä korkeakoulusta.
– Akateeminen johtajuus on yhdistävä tekijä, mutta tarkoitus on myös pohtia, minkälaista tukea professorien urat yleensä tarvitsisivat. Perinteisesti professorit ovat puurtaneet aika yksin ja yksilöllistä pärjäämistä on suosittu, Ylitalo sanoo.
Vertaistuki ja keskustelut kollegoiden kanssa ovat kuitenkin arvokkaita sekä aloittaville että varttuneemmille professoreille. Tämä tukee osaltaan myös professorien tenure track -urakehitystä, jossa on luotu systemaattinen pätevöitymispolku professorien urakehitykselle tohtorista professoriksi. Ylitalo toivoo, että Aallossa tätä keskustelua voidaan jatkaa ja luoda sille edellytyksiä.