Johtaminen – paluuta perusasioiden äärelle
Teksti Ani Närhi
JOHTAMISOPIT JA –TRENDIT tulevat ja menevät. Aina on uusi ismi, johon pitäisi tutustua ja johon uskoa. Kuitenkin johtajien 
kanssa keskustellessa tulee mieleen, että hyvät johtajat panostavat perusasioihin ja toistavat niitä jatkuvasti ja väsymättä. Usein he puhuvat vastuun antamisesta, joka motivoi työntekijöitä parhaisiin suorituksiin. Toisaalta kokonaisvastuu on kuitenkin loppukädessä johtajalla itsellään, sillä hänen päänsä on vadilla, jos tavoitteita ei saavuteta. Tällöin on löydettävä tapa, jolla antaa riittävästi palkitsevaa vastuuta, mutta mahdollistaa lopullisen vastuun kantamisen itsellään. Nyt ollaankin johtamisen avainkysymysten äärellä; miten päästää irti, mutta samalla pitää kiinni? Miten antaa vastuuta ja samalla pitää vastuu itsellä? Hyvät johtajat nostavat ensimmäiseksi perusasiaksi tavoitteiden, odotusten ja roolien selkeyttämisen. Johtajan tulisi aina kysyä itseltään ja työntekijöiltään ovatko kunkin tavoitteet selvät. Käymällä tätä keskustelua jatkuvasti hän voi varmistaa sen, että jokainen tietää, mitä hänen omassa roolissaan tulisi tehdä kokonaistavoitteen saavuttamiseksi.
Toinen perusasia liittyy seurantaan, sillä ihmisille pitää antaa vastuu, mutta heitä ei pidä jättää yksin. Seurantaa hyvät johtajat tuntuvat tekevän sekä faktoihin pohjautuen että henkilökohtaisella tasolla; ”miten sinulla menee; voinko auttaa jollakin tavoin; onko sinulla tarvitsemasi työkalut; onko työkuormasi sopiva”, jne. Hyvillä johtajilla vaikuttaisi olevan taito tunnistaa sopiva ja yksilöllinen taso seurannassa; olla perillä, mutta olla hengittämättä niskaan.
Viimeinen perusasia liittyy palautteen antamiseen niin positiiviseen kuin rakentavaan kriittiseen. Hyvät johtajat ovat ”iholla” ja tietävät oikean ajankohdan palautteen antamiselle. Voitaisiin puhua ”täsmäpalautteesta”, joka tuntuu aina parhaalta osuessaan oikeaan kohtaan. Voisi kuvitella, että eri organisaatioissa johtajien ja esimiesten kanssa keskustellessa puheenaiheet liikkuisivat uusimpien johtamis-ismien alueella. Eivät liiku. Itse olen viime vuosina monissa eri organisaatiossa keskustellut juuri edellä kuvatuista perusasioista johtajien kanssa kaikkein useimmin. Loppujen lopuksi perusasiat ovatkin monesti meidän Psyconilaisten vetämien coachingtapaamisten aiheena. Miksei johtajilla tunnu olevan riittävästi aikaa alaisilleen keskusteluihin ja kuunteluun? Ehkä he ovat vasta palaamassa perusasioiden äärelle.