Psykon alkutaipaleelta
Nämä sivut ovat syntyneet Yrjö Lehden, yhden Psyconin perustajista, muisteluista. Espanjassa talvia viettävän 82-vuotiaan eläkeläisen käytössä ei ole ollut juurikaan kirjallista fakta-aineistoa, joten tarina on syntynyt mielikuvien pohjalta ja se koskee lähinnä yrityksen alkuvuosia.
Psykon toiminnassa tärkeänä rajana on vuosi 1946. Sitä edeltävänä aikana ei psykologiasta puhuttu itsenäisenä oppiaineena, eikä tunnettu soveltavan psykologian käsitettä. Pikemminkin käytettiin psykotekniikan nimitystä, jota tällä nimellä Suomessa oli edustanut jo 1920-luvun alkupuolelta lähtien kaksi laitosta: Valtion Rautateiden psykotekninen laboratorio ja Tilkan sotilassairaalan yhteydessä toimiva Psykofysiologian laitos.
Sodan jälkeen tilanne muuttui. Helsingin yliopiston filosofian professori Eino Kaila aloitti psykologien koulutuksen siten, että oppiaineen saattoi suorittaa filosofian yhteydessä erillisenä. Samanaikaisesti kentällä tapahtui muutoksia. VR:n laboratorion johtajana ollut Ohto Oksala siirtyi KTM:n vasta perustetun ammatinvalinnanohjaustoimiston päälliköksi ja VR:n laboratorion johtajaksi tuli Erkki Palomäki.
Ammatinvalinnanohjaustoimistoon eli AVOon siirtyi useita nuoria tutkijoita, joista tärkein oli Toivo Vahervuo. AVOon siirtyivät myös juuri opiskelunsa päättävä Erkki Puranen sekä osapäiväisenä Martti Takala. Soveltavan psykologian pohjaksi muodostui AVOssa aloitettu ns. suuri tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään faktorianalyysin avulla noin 60 psykologisen testin ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita.
Jouduin tähän ryhmään sattumalta. Olin suorittanut loppututkintoni 1947, ja jo ennen valmistumista minulle tarjottiin pääesikunnasta psykologin virkaa. Vuoden 1948 alkupuolella ilmavoimien esikunta otti yhteyttä ja pyysi apua lentäjien valintatestien kehittämisessä. Uudessa tilanteessa yritin löytää henkilöitä, jotka tietäisivät valintamenetelmistä jotain. Samanaikaisesti sain tueksi laajan kirjallisuuslähteiden kokoelman Yhdysvaltojen lentäjävalinnoista.
Näin alkoi varsin kiinteä yhteys Erkki Purasen, Erkki Palomäen ja Toivo Vahervuon kanssa. Heidän avullaan syntyi lentäjien valintatesti, joka poikkesi täysin edellisistä psykoteknisistä valintamenetelmistä. Välinetestit kehitettiin pääasiassa VR:n laboratorion testien pohjalta, ja Vahervuon ja Purasen kanssa luotiin mm. matemaattiset ja avaruudellista kuvittelukykyä koskevat testit.
Kehittelytyö katkesi, kun puolustusvoimat ei voinut jatkaa psykologian hyväksikäyttöä. Siirryin vuoden 1950 alusta Työterveyslaitoksen yhteyteen muuttaneeseen AVOon ja jatkoin Erkki Purasen kanssa suurta tutkimusta.
Valintakoe Oy
Psykon lähtökohtana olivat Erkki Palomäen sosiaaliset suhteet. Hänellä oli paljon yhteyksiä ja hän sai tehtäväpyyntöjä ja ehdotuksia henkilövalintojen tekemisestä. Aloimme miettiä valintayhteisön perustamista. Palomäki oli innokas hakemaan rekisteröintiä, ja ensimmäisessä vaiheessa ehdotimme kaupparekisteriin nimeä Vektori. Tätä ei hyväksytty, koska jo ennestään oli olemassa Vektor Sähkö yhtiö. Keksimme nopeasti uuden nimen, Valintakoe, jonka kaupparekisteri hyväksyi.
Ensimmäiset toimeksiannot tulivat Palomäen kautta, ja toteutimme ne myynti- ja mainoskoulun tiloissa. Erillisiä pienehköjä soveltuvuuskoetilauksia tippui jatkuvasti, ja päädyimme muuttamaan Töölöntorinkatu 3:een, aikaisemmin autotallina käytettyihin tiloihin.
Summan pamaus
Eräänlainen "alkuräjähdys" toimin-nassa oli yhteydenotto Enso-Gutzeitin Summan paperitehtaalta, tehtaan koneet olivat suomalaisissa oloissa täysin uusia. Tehdas tuli Vehkalahden kuntaan ja kun kunta luovutti maa-alueet, se edellytti, että työväki pestattaisiin kunnan alueelta.
Tehtaanjohtaja Berner tiesi, ettei koneenhoitajia voitu ostaa vanhoilta paperitehtailta. Niinpä hän tiedusteli, voisimmeko tehdä valinnat "pystymetsästä", jolloin valituille annettaisiin nopea ja tehokas koulutus. Tartuimme tilanteeseen ja käytimme valinnassa hyväksi VR:n testejä, osittain AVOn testejä ja ns. suuressa tutkimuksessa sekä lentäjävalinnoissa käytettyjä testejä.
Eettistä pohdiskelua
Jo varsin varhaisessa vaiheessa pohdimme soveltuvuuskokeiden eettistä puolta, ja päädyimme siihen, että tuloksista on tiedotettava koehenkilöille. Alkuvaiheessa tietoa annettiin suullisesti ja joissakin erityistapauksissa kirjallisesti. Menetelmä herätti voimakasta keskustelua muiden soveltuvuustutkimusyrittäjien keskuudessa.
Testistöä pyrittiin kehittämään jatkuvasti, ja meillä oli hyvät edellytykset ja lähtökohdat esimerkiksi lahjakkuustestien käyttöön. Luonnetestien käytössä kaikki olivat aloittelevalla tasolla. Kokeilimme sekä Wartegg-testiä että muunnettua ja lyhennettyä Rorschach-testiä.
Muutosten aika
1950-luvun lopulla tapahtui suuria muutoksia. Erkki Palomäki jätti VR:n psykoteknisen laboratorion ja siirtyi Suomalainen-lehden päätoimittajaksi. Hänen tilalleen VR:lle siirtyi Erkki Puranen, joka oli ehtinyt olla puolitoista vuotta Työterveyslaitoksen psykologisella osastolla.
Purasen panos yhtiössä heikkeni vähitellen, vaikka hän osallistuikin laajoihin valintatehtäviin. Edelleen hänen osuutensa oli painava testimenetelmien kehittämisessä. 1960-luvun taitteessa hän jäi lähes kokonaan pois ja Valintakokeen osakkeet jäivät Palomäelle ja minulle.
Itse tein suurin piirtein samoja valintoja viikolla Työterveyslaitoksessa ja viikonvaihteessa Valintakokeen palveluksessa. Hyvänä puolena oli, että kokemus lisääntyi. Jossain vaiheessa työmäärää oli kuitenkin liikaa, sillä tein vuodessa suunnilleen 1 300 lausuntoa. Päätinkin jättää soveltuvuustutkimuksen käytännön työn ja siirtyä muuntyyppisiin tehtäviin Mannerheim-liittoon.
Tilausten määrä kasvoi, ja meidän täytyi miettiä suurempia puitteita. Sopivaa tilaa ja organisaatiota haettiin. Uudenmaankatu 9-11:sta löytyi uudet toimitilat.
Sen jälkeen etsimme täyspäiväistä vetäjää ja päädyimme Jalle Vallikariin. Hänellä oli runsaasti mainonnan suhteita, ja hän toi mukanaan paljon entisiä mainonnan tutkijoita ja työtovereitaan. Heillä oli jo valmiita asiakassuhteita ja -sopimuksia.
Palkkasimme myös kokopäiväisiä psykologeja soveltuvuustutkimustehtäviin. Lisäksi nuoria, opiskelujaan vielä lopettelevia henkilöitä pyrittiin saamaan mukaan. Samalla nimi muutettiin Psyko-Sosiologinen Tutkimuslaitos Oy:ksi.
Nopeasti totesimme, että Vallikarin työpanos jäi vähäiseksi. Hän erosi, ja samalla tulojen pääosaa näytellyt mainospuoli putosi. Osa ihmisiä lähti muihin tehtäviin, eikä soveltuvuustutkimus pystynyt paikkaamaan aukkoa riittävän nopeasti. Nuoret harjoittelijat eivät olleet valmiita ottamaan vielä vastuuta, vaikka sitä heille vähitellen sysättiin. Soveltuvuustutkimuksen päävastuu oli Pirkko Kankaalla.
Tilanne oli taloudellisesti raskas. Harjoittelijoiden palkat piti maksaa, ja käytännössä se merkitsi sitä, että en Palomäen kanssa pystynyt tänä aikana nostamaan palkkaa. Tämä vähensi myös Helsingin ulkopuolella tehtävien töiden määrää.
Tilanne huononi 1964, kun siirryin yliopistolle päätoimiseen lehtorin virkaan. Myöhemmin pahensin tilannetta lisää, kun ryhdyin ajamaan Helsingin kesäyliopiston perustamista.
Alkuaikojen asiakassuhteita
Alkuajat olivat suurteollisuuden ns. patruuna-aikaa, jolloin vahvat johtajat vaikuttivat koko yrityksen työskentelyyn. Kuvioihin vaikuttavat myös Erkki Palomäen asiakassuhteet. Hän oli syntyisin Valkeakoskelta ja sitä kautta tunsi esimerkiksi paperiteollisuuden vaikuttajia.
Yksi pitkäaikaisista työsuhteista syntyi silloisen Kymin Oy:n kautta. Siellä johtajuussuhteita rakennettiin uudelleen ja erityinen kuljetusjohtajan vakanssi perustettiin. Siihen valittiin Nesteen muoviosaston johtajana myöhemmin pitkään toiminut Olof Hixen, joka halusi saada tuloksia aikaan. Hän järjesti kuljetusosastolle mittavat soveltuvuustutkimukset, joita jatkettiin vuosikausia. Tähän liittyi pian muitakin Kymin Oy:n tehtäviä.
Kymin Oy:n tapaan hyvin monissa maaseudun suurissa teollisuuslaitoksissa soveltuvuustutkimukset olivat merkittävä tapahtuma. Kun ensimmäisen koepäivän illansuussa meille tarjottiin virkailijakerholla illallinen, saattoi isäntiä tulla kaksin-kolminkertainen määrä psykologeihin nähden. Tavallisesti he jäivät jatkamaan iltaa meidän lähtiessä nukkumaan seuraavan päivän työskentelyn vuoksi. Kestityksistä mainittakoon kuriositeettina, että Kymin virkailijakerhoa pidettiin tuolloin hotelli Savoyn jälkeen Suomessa toiseksi tunnetuimpana rapukestien järjestäjänä.
Kymin Oy:n vaikutuksesta tuli mukaan myös lähialueen teollisuuslaitoksia, esimerkiksi Kaukas. Toinen varsin pitkäaikainen asiakassuhde syntyi Yhtyneistä Paperitehtaista Valkeakoskella. Siellä tapahtui suuria muutoksia, koska Valkeakosken ja Myllykosken tiet erosivat ja Wallden siirtyi Valkeakoskelle. Osallistuimme Valkeakoskella lähinnä paperipuolen valintoihin, osittain myös organisaatiotutkimuksiin.
Kankaan paperitehtaalla Jyväskylässä aloitteen teki Niilo Ryti, josta myöhemmin tuli Teknillisen korkeakoulun professori. Alkuvaiheessa osallistuimme erään merkittävän johtajan valintaan ja halusimme luonnollisesti selviytyä siitä kunnolla. Pyysimme, että valintaa varten suoritettaisiin uusi haku. Perusteellisen työn tuloksena teimme ehdotuksen. Seuraavana vuonna kysyimme johtajavalinnan merkitystä. Ryti totesi, että meidän ehdotuksemme oli hyvä, mutta tällaisissa tilanteissa pitäisi valintaan sisällyttää myös puolison testaus.
Psykon alkuvaiheen merkittävien asiakkaiden joukkoon on ehdottomasti luettava Suomen Osuuskauppaopisto Jollaksessa. Opiston pitkäaikainen rehtori Veikko Lahdenpää uskoi soveltuvuuskokeisiin ja itse asiassa hän kehitti SOK:lle ainutlaatuisen koulutusjärjestelmän. Ensin valinnat tehtiin monipäiväisellä soveltuvuuskokeella, ja sen jälkeen järjestettiin vielä yksityiskohtainen valinta. Tämän jälkeen alkoi usean vuoden koulutusjakso. Opiskelijoita siirrettiin tehtävästä toiseen ja välillä oli teoreettisia opintojaksoja. Vuorineuvos Jere Lahti on yksi mukana olleista.
Suuriin asiakkaisiimme kuului myös Helsingin Sähkölaitos, jossa testeihin lähetettiin ensimmäiseksi johtoporras. Tämän perusteella päätettiin, käytetäänkö soveltuvuustutkimuksia jatkossa. Esimerkiksi yksi toimitusjohtaja valittiin vasta pitkällisen soveltuvuuskoeruljanssin jälkeen.
Yksi omalaatuisimmista valintaprosesseista oli Heinolassa, jonne Mattiset perustivat farkkutehtaan. Kombinaatin suunnittelija oli kotoisin Yhdysvalloista, ja hän valmisteli systeemit niin, että jo etukäteen kerrottiin haettavan mahdollisimman nuoria työntekijöitä. Ihmettelimme ääneen menettelyä ja ensimmäinen valintaerä lähtikin huolellisesta työskentelystämme huolimatta muutaman viikon palvelun jälkeen muihin hommiin, ja me jouduimme suorittamaan uudet valinnat. Vasta niiden jälkeen mietittiin, olisiko amerikkalaisen systeemin korjauksessa jotain mieltä.
Persoonallisuuksia
Patruuna-aikaan kuuluivat myös monet hyvin omaperäiset ja omalaatuisetkin soveltuvuuskokeita käyttäneet johtajat. Raisiossa toi-mi-tusjohtajana oli vuorineuvos K.E.Kivivuori, jolla oli ideoita ja rohkeutta joka suuntaan. Hän aloitti testaukset niin, että koko yhtymän johtoporras tuotiin soveltuvuuskokeisiin. Hän oli itse mukana, ja kokeista ja niiden käytöstä keskusteltiin perusteellisesti.
Paperiteollisuuden valintojen seurauksena asiakkaaksemme tuli Tervakoskella sijaitseva setelipaperia valmistava tehdas. Toimitusjohtajana oli patruunakultin valovoimaisin edustaja Fjalar Moring. Hän oli kiinnostunut soveltuvuuskokeista yksityiskohtia myöten. Oma hauska muistikuvani on, että Moring parin apulaisensa kanssa oli aina valinnut meitä psykologeja varten erilaisia kompatehtäviä, joita piti illallispöydässä ratkaista. Jos niissä epäonnistui, Tervakosken joukolla oli hyvin hauskaa. Soveltuvuuskokeiden perusteella tehtyjen valintojen yhteydessä Moring puuttui myös valittavien perhekohtaisiin asioihin.