Edgar H. Schein - Organisaatiopsykologian isä
Maineikkaan M.I.T:n emeritusprofessori Edgar H. Schein tunnettaneen Suomessa parhaiten kirjoittamistaan kirjoista. Niistä ensimmäinen suomennettu "Organisaatiopsykologia"-niminen teos ilmestyi 1969 ja ylsi useaan uusintapainokseen. Se pysyi esim. yliopistollisena kurssikirjana vuosikausia. Samana vuonna hän käynnisti kollegansa Richard Beckhardin kanssa Addison-Wesleyn kustantaman OD-sarjan, jossa on julkaistu jo kolmisenkymmentä teosta.
Schein itse on kirjoittanut niistä useita, mm. konsulttipiireissä erittäin tunnetut "Process Consultation: Its Role in Organization Development" (1969 - Second Edition 1988), Process Consultation II, Volume II: Lessons for Managers and Consultants (1987) sekä jälkimmäisen uudistetun laitoksen "Process Consultation Revisited. Building the Helping Relationship" (1999). Näiden teosten merkitys auttamisprosessin yleisen mallin kehittämisessä on ollut ilmeinen sekä suorasti että epäsuorasti. Uskoakseni useimmat kehittämistyötä tekevät ovat omaksuneet jotakin hänen asiakkaan käsitteestään, auttamissuhteen dynamiikasta, interventiotaktiikoista tai jostakin muusta konsultoinnin ja kehittämisen ABC-asioista niitä välttämättä näihin alkuperäislähteisiin kytkemättä. Niinpä monissa meissä tällaista työtä tekevissä taitaa vaivihkaa asua ainakin "pieni schein".
Ura-ankkurin käsite tuli tunnetuksi Scheinin 1978 tässä samaisessa sarjassa ilmestyneessä "Career Dynamics: Matching Individual and Organizational Needs". Tämä paljon käytetty konsepti on itse asiassa eräänlainen sivutuote hänen vuosikymmeniä kestäneestä yksilön ja organisaation suhteisiin kohdistuneesta mielenkiinnostaan, jonka puitteissa hän on julkaissut myös joukon merkittäviä organisatoriseen sosiaalistumiseen liittyviä kirjoituksia.
Sosialisaation tutkiminen liittyy läheisesti normien ja arvojen tutkimiseen, josta on vain lyhyt askel organisaatiokulttuuriin. Monet asiantuntijat ovat taipuvaisia pitämään Scheinin "Organizational Culture and Leadership"-teosta parhaana alan yleisteoksena. Se ilmestyi vuonna 1985 ja suomennettuna vuonna 1987. Uudistettu toinen painos tuli markkinoille 1992. Se on jonkin verran sosiologisemmin suuntautunut kuin ensimmäinen painos johtuen mahdollisesti siitä palautteesta, joka sosiologien leiristä teosta kohtaan esitettiin. Schein on kuitenkin aina pitänyt itseään ensisijaisesti sosiaalipsykologina ja organisaatio-kliinikkona ja pysynyt näkökulmalleen uskollisena jo lähes 50 vuotta kestäneen uransa ajan. Tämä ei mitenkään tarkoita sitä, että hän olisi linnoittautunut johonkin opilliseen juoksuhautaan, vaan päinvastoin, hänen "kysyvään perusasenteeseensa" ("spirit of inquire") perustuva teorian ja kenttätyön hedelmällinen vuorovaikutus on näkynyt jatkuvina uusina oivalluksina ja ajattelun syventymisenä. Schein ei ole myöskään ryhtynyt huippupalkatuksi matkasaarnaajaksi tai kiireiseksi konsulttiguruksi (vaikka hän onkin saanut arvostetun "vuoden konsultin" palkinnon USA:ssa 1980-luvun lopulla), vaan on aina pitänyt huolta siitä, että hän hoitaa kunnolla yliopistovirkansa M.I.T:n Sloan School of Managementissa ja tekee aktiivisesti tutkimustyötä.
Vuonna 1928 syntynyt Schein suoritti tohtoritutkinnon sosiaalipsykologiassa Harvardin yliopistossa Helsingin olympiavuonna 1952. Hän toimi sen jälkeen nelisen vuotta armeijan palveluksessa kokeellisena sosiaalipsykologina tutkien mm. Korean sodasta palanneita "aivopestyjä" sotavankeja, kunnes Douglas McGregor (tunnetun "teoria X:n ja teoria Y:n" luoja) kutsui hänet M.I.T:hin (Massachusetts Institute of Technology). Schein ei sano milloinkaan katuneensa tätä päätöstä. Opettajakunnalla oli suuri vapaus paneutua asioihin, joihin he tunsivat kiinnostusta. Schein innostui ns. laboratoriokoulutuksesta (T-groups), jota tuolloin 1950-luvun lopulla tosin kutsuttiin johtajuuskoulutukseksi. Se oli itse asiassa toimintaa, jota nykyisin voitaisiin hyvin kutsua OD:ksi, organisaation kehittämiseksi. Noina vuosina Schein sanoo kouliintuneensa ryhmäkouluttajaksi ("group trainer") - taito, jota hän on pitänyt myöhemmän uransa kannalta hyvin tärkeänä osaamisalueena. Tämä vaihe johti myös Scheinin kiinnostumisen siirtymiseen kokeellisesta sosiaalipsykologista enemmän "organisaatiokliinikon" suuntaan.
Organisaation kehittämisen (OD:n) aika oli jo tulollaan, ja tuolla tiellä Schein on enemmän tai vähemmän pysynyt siitä lähtien. Hän on aina ollut kiinnostuneempi siitä, miten asioita tehdään kuin mitä tehdään. Rakenteelliset typologiat ja niihin liittyvä ilmiöiden trivialisoimisen vaara ovat hänen käsityksensä mukaan vähemmän hyödyllisiä kuin todellisten organisatoristen prosessien, niiden "dynamiikan" tulkitseminen ja ymmärtäminen. Liikkeenjohdon asenteiden ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on monesti avain kehittämistyöhön. Tämä seikka korostaa paradoksaalisesti usein enemmän johdon valinnan onnistumista kuin koulutus- ja kehittämistyötä. Schein onkin sitä mieltä, että valinta ja kouluttaminen ovat saman asian kaksi eri puolta, vaikka edelliseen ei useinkaan ole kiinnitetty riittävää huomiota.
Scheinin kiinnostus organisaatiokulttuureihin on luonteva jatke hänen aikaisemmalle toiminnalleen prosessikonsultoinnin ja yksilön ja organisaation välisen dynamiikan parissa. Itse asiassa jo hänen peruskoulutukseensa liittyi merkittävä annos antropologiaa - seikka, jonka hän kokenut hyvin hyödylliseksi. Schein on todennut, että kulttuuri on itse asiassa huomattava muutosvastarinnan lähde. Siten muutoksen vastavoimia ei voi analysoida erittelemättä organisaation kulttuuria. Kulttuuri vaikuttaa väistämättömästi organisaation tehokkuuteen, joten jokaisen organisaation olisi analysoitava omia kulttuurisia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Vahva kulttuuri voi kuitenkin olla myös hyvin jäykkä, mikä saattaa suuresti vaikeuttaa organisaation sopeutumista muuttuvaan ympäristöön.
Schein on hyvin kiinnostunut informaatioteknologian vallankumouksesta ja sen vaikutuksista organisaatioiden toimintaan. Uusia mahdollisuuksia on toistaiseksi hänen mielestään hyödynnetty vasta vähän. Aivan uudet organisaatiomuodot ovat mahdollisia, mutta niiden tuloa saataneen vielä odottaa - vanhat mallit ja hierarkia istuvat lujassa. Huomisen kilpailukyvyn ja tehokkuuden yhdistämiseen pystyvät organisaatiot näyttävät varmaankin kovin erilaisilta kuin nykyiset.
Schein ei välttämättä kuulu alallaan eniten julkaisseiden tutkijoiden ja opettajien joukkoon. Hänen kirjoituksensa ovat kuitenkin aina viimeisteltyjä, ja niille on ominaista selkeys ja oivaltavuus. Monille konsulttiguruille ominaiset ylisanat ja mahtipontisuus eivät kuulu hänen tyyliinsä. Hänen linjanaan on tuoda aina ensisijaisesti esille ilmiöiden terävä analyysi ja siihen liittyvät johtopäätökset, ei oma erinomaisuus.
Asko Miettinen
Professori
Tampereen yliopisto